maanantai 25. elokuuta 2014

Läksiäislaukku

Vihaan läksiäisiä!
Paakari itse! (photo:  George Papazoglou)
Mutta tässä matkalaukkumatkaajan elämäntyylissä läksiäiset kuuluvat lähes jokapäiväiseen arkeen.

Aina ei lähde parasystävä, joskus joku tuttu, joskus kollegan kaima, mutta juhlia sitä aina pitää.

Yleensä välttelen läksiäisiä mikäli lähtijä on minulle merkityksellinen.
Hyvästien sanomiseen ei turru vaikka harjoitusta jatkuvista läksiäisistä on jo yli kymmenen vuotta.

Vaikka kuinka koitan itselleni uskotella, kyllä se on mahdollista että vielä tavataan,
tiedän että harvoin niin kuitenkin tapahtuu.
Elämä heittelee.

Toissapäivänä Svanskin kanssa jouduimme jättämään hyvästit ystäville. Se kirpaisee ja on vaikea löytää niitä hyviä "viimeisiä sanoja."

Minä yleensä mokaan ja suustani pääsee ennemmin sammakoita, kuin mitään syvällistä, niinpä leivoin kakun.

Yksi kakku voi kertoa enemmän, kuin tuhat latteudelta kuulostavaa "tavataan taas" fraasia.

Kreikanlomasta haaveillen laitoimme ystävämme matkaan tämän laukun kanssa. Siinä on suklaa sydän muistuttamassa herkullisista yhteisistä hetkistä.








(Photo: George Papazoglou)