Halloween

Kuvat/Photos: George Papazoglou

Järjestimme, Svanskin kanssa ystävillemme, Halloweenjuhlat.

Juhlan tarjoilupuolen kokosin omista kaikkienaikojen suosikki ruokalajeistani, kauheutta ja kauneutta vaalien.

Menu piti sisällään seuraavaa:

Alkuruuat

Lohi Skågen

Devils egs

Myrkyllisen kirpakat minitomaatit

Pirtutrokarin Maksapasteijaleivät

Noidansormi leipätikkuja

Pääruuat

Italiansalaatti (kuolettavan hyvä klassikko)

Waldorfinsalaatti (New York, 20-luku, kieltolaki, kyllä noista täytyy löytyä joku aasinsilta halloweeniin?! Ja olihan tuolla jo, se pirtutrokarikin.)

Tuskaisesti paahdettu paprikasalaatti.

Avokado –katkarapu -kumkvattisalaatti (painajaismaista tässä on, lausua ruokalajin nimi nopeasti, ihan sama millä kielellä, ei onnistu.)

Unkarilaisen teurastajan possunleike. (Toivottavasti minun ei tarvitse selittää, mitä kamalaa on unkarilaisessa teurastajassa, koska en tiedä, mutta se kuulostaa tarpeeksi veriseltä.)

Vartaaseen keihästetty härkä (Tuskin oli härkää, mutta kun nauta kuulostaa jotenkin niin sarvettomalta ja sarvet kuuluvat Halloweeniin.)

Auringossa kidutetuilla tomaateilla, täytetyt herkkusienet, käärittynä kalkkunapekoniin. (Kalkkunapekoni! On kulinaristinenmurha! Tiedän, mutta kun nautaa, tarkoitan sitä härkää, ei oltu laitettu pekoniksi tällä arabian kolkalla. Vaikka loppujen lopuksi, korvike se nauta-pekonikin on.)

Halloweenin taikaa, löysin aivan yllättäen, rappujen alta, kellarin hämärästä omituisen kaapin. 

Tutkailimme sitä Svanskin kanssa, kunnes yht äkkiä tajusimme, että se on lämpöhaude-tarjoiluvaunu. 

Omin sen heti oman valvontani alle, en ole koskaan löytänyt mitään näin hienoa! 

Tästälähtien tarjoilen aina juhlissani ruuat tarjouluvaunustani, miten olen voinut elää ilman tätä?!?! 

Tiedän se ei ole minun, saan vaan lainata sitä, mutta silti! TARJOILUVAUNU LÄMPÖ-EFEKTILLÄ!!!

Jälkiruuat

Karjalainen kahvikakku, alias tiramisu, tätä nykyä lasinleikkaajan herkkupala.

Porkkanakakku, joka oli naamioitunut kurpitsaksi.

Ja lopuksi suklaamansikoita koko komeuden päälle.

Ystävien kesken söimme, kerroimme kummitusjuttuja, kilpailimme parhaista asuista ja hilluimme aina keskiyöhön asti, kuin haamut! 

No saattoi mennä hiukan keskiyön toisellekkin puolelle se hilluminen, mutta sellaista se juhliminen on. 

Nyt vauhdilla joululehdet esille ja reseptejä testailemaan, syksy on virallisesti ohi!

Kansalliskakku trilogia

Vietimme eilen Unkarin kansannousun muistopäivää.

Minä sukulaiskansojen edustajana, kannatin juhlaa, leipomalla sinne kakku trilogian. 

Kakkujen teemana olivat maan lipunvärit punainen, valkoinen ja vihreä.

Yleisö oli kakkuihini hullaantunut ja lapset varastivat niistä koristeet, ennen kuin niitä ehdittiin edes leikata.

En voi heitä tuomita, varastinhan itsekin lapsena serkkuni häissä marsipaaniruusun hääkakun päältä, niin ikään, ennen kakun leikkausta. Tätini oli raivona ja vaati ruusun palautusta, mutta leppyi myöhemmin ja juhlien lopussa sain ruusun takaisin.

Se oli kaunein ruusu, mitä olin koskaan nähnyt!

Vaikka ruusu oli marsipaania ja olin perso makealle, en sitä syönyt, vaan käärin talouspaperiin ja säilytin vuosia.

Aina silloin tällöin, avasin käärön ja ihailin sotasaalistani. 

Ehkä jo silloin pienenä sain sykäyksen, joka vieläkin aiheuttaa koristeluhulluutta?!

Eid Mubarak

Suklaa-kaneli-muffinsi vaahtokarkkikoristeilla.

Täällä arabianmaalla vietetään nyt Eid Mubarakkia, juhlaa jota voisi verrata länsimaalaiseen jouluun.

Joka toisen talon nurkalla, vielä eilen laidunsi marketilta ostettu vuohi tai lammas, tänään vuohet olivat kadonneet. 

Ne porisevat nyt padoissa ja hiiltyvät grilleissä.

Arabialaiseen tapaan kuuluu, että lammas jaetaan tasan kolmeen osaan, yksi itselle, yksi köyhille ja yksi ystäville.

Minä ja Svanski emme tänä vuonna ostaneet lammasta, ei kotiin, eikä jaettavaksi, mutta ystäviä ei silti sovi unohtaa. Söimme Eid mubarak-lounaan mukavasti tyhjän ostoskeskuksen kahvilassa.

Mutta hyvä ystävämme Sihteeri ei silti jäänyt ilman osaansa lampaastaan.

Niin kuin kaikki muutkin lammaseläimet, myös nämä suloiset kaverit päätyvät hyvin pian teuraaksi.

Eid Mubarakkia vaan kaikille!

Päät fondat-massasta.

Tumma suklaakuorrutus, joka pehmennetty voilla ja kermalla.
Tällöin suklaa ei kovetu vaan pysyy pehmeänä.

Eid Mubarak-kirjaimet fondant-massaa. 

Kakkukoulun kolmasluokka

Tänään oli kakkukoulun kolmannenluokan lopputyöpäivä. Tein tämän Calla-kakun.
Kakku on päälystetty fondantilla ja kukat ovat fondat-taikinan ja Gum-taikinan sekoitetta.
Kakku on sisältä, ylläri pylläri samaa suklaamoussea, kuin eilinen kitarakakku. En tiedä, miten siinä niin kävi?! Mutta olen aina ollut sitä mieltä, että oikoteitä onneen on olemassa!

Toki kakku ei päältä näytä suklaiselta, mutta tämä onkin "perinteinen" yllätyskakku. Näillä puheilla vakuutin opettajani, joka taaskaan ei voinut käsittää aivoituksiani kakun täyttämisessä. Opettaja, kun ei täytä kakkuja lainkaan, maku ei hänelle ole mikään itseisarvo.

Kakku lahjoitetaan tälläkertaa hyväntekeväisyyteen, nimittäin minun henkilökohtaiseen hyväntekeväisyyteen. Annan sen lahjaksi meidän kuljettajalle, joka ystävällisesti selvitti minun ylinopeussakkosuman aiheuttaman sekaannuksen. Kuljettaja voi nyt hyvin mielin lähteä viettämään arabialaista uutta vuotta!

Diplomi taas takataskussa!

Akustinen suklaamoussekakku

Huomenna kolme vuotta täyttävä asiakkaani oli haastava tapaus.

Hän toivoi, äitinsä pienellä avustuksella, suklaamoussekakkua, joka on kitaranmuotoinen ja musta.

Kakussa on kaksi suklaasokerikakkupohjaa, joiden välissä suklaamousse ja pinnalla suklaakuorrutus. En lähtenyt suklaata värjäämään mustaksi, mutta mustia yksityiskohtia väsäilin fondant taikinasta.

Hiukan jännittää, kuinka huomenna käy, tämä kun on minun ensimmäinen maksava asiakas.

Syyskuun suklaakakku

Ystäväni tulevat tänne arabian lämpöön tänä iltana, viettämään syyslomaa.

Päätin valmistaa heille tervetuliaiskakun, loman alkamisen kunniaksi.

Itse kaipaan syksyä ja sen värejä, joten ajattelin, että ripottelen niitä hiukan kakkuni päälle.

Valmistin sokerikuorrutteesta ja karamelliväristä iloisen värisiä lehtiä, joilla koristelin suklaakakkuni.

Kakku on tehty ikivanhan mokkapalareseptin turvin. Se on niin vanha resepti, jonka olen joskus käsin kirjoittanut vihkon kulmaan, että en edes muista, mistä se on lähtöisin. Käsialasta päätellen, olen sen laittanut talteen aika nuorena.

Tällä kertaa en tehnyt perinteistä mokkapalojen kuorrutetta, vaan päällystin kakun, kakkukurssilla oppimani suklaavoikremellä.

Nyt kakku odottaa kaapissa, että lentokone laskeutuu Dohan kentälle ja ihana lomaviikko ystävieni kanssa voi alkaa. Loma kuulumisia voi odotella Diplomatiaa ja paskoja runoja blogin puolelta, sitten joskus ensiviikolla.

Nauttikaa syksytä, missä ikinä olettekin!

Minä haaveilen olevani kirpeässä syysilmassa isossa lehtikasassa, kun tuijottelen hienoa syyskakkuani.

Mokkapalat (kakkupohja)

200g voita

2dl sokeria

2 munaa

2dl maitoa

4rkl kaakaojauhetta

4tl leivinjauhetta

4dl vehnäjauhoja

Kaikkien raaka-aineiden tulee olla huoneen lämpöisiä.

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää munat yksikerrallaan kokoajan vatkaten.

Sekoita kuivat aineeet keskenään ja siivilöi taikinaan vuoron perään maidon kanssa. Niin että ensimmäiseksi ja viimeiseksi tulee jauhoseosta.

Laitaa voideltuun jauhotettuun vuokaan paista 200 asteessa 10min/ kunnes on kypsä (irtoaa reunoilta, pistettäessä hammastikulla tikkuun ei jää mitään.)

Anna kakun jäähtyä ja valmista kuorrute:

190g  vegetable shortening (kasvisrasvaa tai voita) Voista tulee parempi maku kasvisrasvasta kestävämpi kuorrute.

80 ml vettä

450g sihdattua tomusokeria

90g sihdattua kaakaojauhetta

Vatkaa voi ja vesi valkoiseksi vaahdoksi, lisää sihdattu sokeri ja sihdattu kaakaojauhe, vatkaa vielä hetki.

Sukellus tuntemattomaan

Valmistin kokkikouluun glitterisokeria.

Tällä viikolla sain tilaisuuden palata tilanteeseen, jossa en olekaan ollut kahteenkymmeneen vuoteen. Pyjama bileisiin.

Toki olin vain vieraileva tähti ja näin olen, oma pyjamani jäi kotiin ja palasin sinne itsekin nätisti kello kymmenen.

Tavallista sokeria ja karamelliväriä sekoitetaan.

Ystäväni tytär, maailman paras kilpikonnakelluntakaverini, täytti nimittäin yksitoista vuotta.

Paistetaan uunissa 180C noin 10min... (ei saa sulaa)

Minut oli tilattu hänen juhliinsa ohjelmanumeroksi. Paikalla oli siis neljä innokasta nuortanaista, valmiina leipomaan muffineja ja tietysti koristelemaan kaikkea mahdollista.

Ja minä opastin heitä.

Täytyy sanoa, että tytöt yllättivät minut innostuksellaan ja oli upea seurata, kuinka ortodoksiset koristelutekniikat heitettiin seinään ja tuomani pikkuleivät ja leivotut sateenkaarimuffinit saivat, mitä upeampia koristelutulkintoja pintaansa.

Olin varannut mielestäni vähän liikaakin koristeita, mutta onneksi olin!

Kuinka nopeasti, sen unohtaakaan, kuinka 11-vuotiaalle, liikaa glitteriä, sokeria tai koriste pursotusta, ovat täysin tuntemattomia käsitteitä.

Olisi pitänyt ehkä ensiksi soittaa äidille ja kysyä neuvoa.
Hän kun kidutti itseään vuosi toisensa jälkeen, pitäen minulle ja ystävilleni kokkikerhoa, nii-in silloin kaksikymmentä vuotta sitten.

...Ja glitterikoristesokeri on valmis.

Toisaalta en enää ihmettele, miksi äiti piti kokkikerhoa kylänkakaroille.
On jotenkin niin palkitsevaa olla hetkenajan oikeasti Super gourmet girl.

Leipomishetki, kun alkoi innokkaalla huudahduksilla: ”Osaatko oikeasti leipoa muffineita!”
”Millä tulit tänne?”

”Mitä?!? Osaatko ajaa autoa?!”

Ja tämän jälkeen kaikki, mitä tein oli vaan lisää wau-efektiä pikku neideille.

Ei, en voi kieltää, ettenkö nauttinut itsekin tästä hetkellisestä sankarinroolista.
Taidan perustaa lastenkokkikoulun, vain pönkittääkseni omaa egoani.

Niin ja sitten oli vielä syntymäpäiväkakku.

Toiveena oli uima-allas, jossa kellutaan kilpikonnakelluntaa ja rannalla soittaa One Direction-bändi. Huomaa kuvassa, lehdessä oleva one direction logo ja altaan laidalla oleva radio. Kukaan ei käskenyt heidän soittaa livenä?!? Pakko oli hiukan kiertää toivelistaa, sillä kokonaisen bändin tekemiseen, olisi vierähtänyt aikaa enemmän kuin tovi.  Svanskin mukaan taas kerran meni selittelyksi, nämä minun kokkaukset.


Lisää kuvia pyjamabile kokkikoulusta, voit katsella Golfittaren blogista Terveisiä hiekkalaatikolta: http://jajene.bpot.com/2013_09_01_archive.html

One Direction logo. 

Päivänsankari ja kelluva kilpikonna.

Radiossa soittaa one direction...

Pyyhe ja flip flopit.

Taiteilija työssään.