Cosmopoliitin joulukakku

Vuosien varrella olen tehnyt useammankin version englantilaisesta joulukakusta, mutta tänä vuonna taisin keksiä vihdoin sen parhaimman.

Cosmopoliitin joulukakku:

1dl keltaisia rusinoita

1dl kuivattuja karpaloita

1dl mantelilastuja

3rkl cointreauta

200g voita

2dl sokeria

2tl vanilijasokeria

3 munaa

4dl vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta

1/2 dl kermaa

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi vatkaa joukkoon huoneenlämpöiset munat yksitellen.

Sekoita kuivataineet keskenään ja lisää taikinaan vuoron perään kerman kanssa. Jätä pienimäärä jauhoa kupin pohjalle ja kieritä rusinat, karpalot ja mantelilastut jauhoissa ja lisää sitten taikinaan. Paista kakkuvuuassa 175 astetta noin tunti.

Giliaanan ensimmäinen joulu Piparitalo pipariksi...

Prinsessatalo 

 Keijuntalo

2. Torttu tragedia.

Tajusin, että nythän on oikeasti joulukuu ja siis luvan kanssa voi valmistaa joulutorttuja.

Parina aikaisempana vuotena olen räjäyttänyt pääni etsien luumuhilloa ja päätynyt lopuksi keittelemään sitä kuivatuista luumuista ja miettinyt sitten jälkeenpäin miksi?! Mikä ihmeen luumupakko on olemassa?

Kaupan hillohyllyssä ei ollut luumua, vapautin itseni ja ostin aprikoosihilloa.

Tein puolenkilon valmisvoitaikinasta, nämä kauden ensimmäiset arki-illan joulutortut. Maistoin yhden, se oli taivaallisen hyvää.

Koska haluan levittää mukavaa joulunajan tunnelmaa, pyysin Svanskia viemään torttuja myös kollegoilleen. Svanski otti lautasen ja katosi....

Kahden tunnin päästä torttulautanen palasi... ei muruakaan jäljellä! Minä sain vain yhden!!

Jos muistelen tarkkaan näin on käynyt joskus aikaisemminkin.

Svanskin pomo oli innostunut syőmään torttuja, kun kuuli, että ne on valmistettu diabeetikolle sopivasta aprikoosihillosta. Hänen mukaansa siis terveellisiä!

En tiedä onko puolikiloa voita diabeteshillolla kuitenkaan terveysruokaa, mutta joulumieltähän tässä haettiinkin.

1. Giliaanan ensimmäinen Joulu!

Vielä Black Fridayn aikaan, en evääni heilauttanut joulun vuoksi...

Mua ei huvittanut vielä viikko sitten koko Joulu lainkaan! Meidän piti matkustaa Suomeen ensimmäisen kerran neljään vuoteen. Mutta kuinka kävikään?! Jäämme tänne!

Giliaanan joulupyjama.

Peruin Joulun kokonaan, kunnes Svanskin kollega toi lahjaksi Giliaanalle joulupotkupuvun! Silloin tajusin, on Giliaanan ensimmäinen joulu ja sitä ei voi skipata! 

Sitäpaitsi olen joulu-hőrhő ja sorrun kuitenkin jossain vaiheessa lakkoani. Että parempi nyt, kun ei ole vielä kiire!

Omat lapsuuteni Joulut alkoivat jo marraskuussa.
Keittiőn lämpimän loisteputkilampun alla aloitetuista jouluvalmisteluista. Hedelmäkakkuja, sahramipullaa, kaljaleipää, valmistui pakkaseen, marraskuun lopun ja joulukuun alun, pimeinä talvi-iltoina.

Täällä arabiassa en voi Gliaanalle tarjota kylmää ja pimeää, enkä hänen nuoresta iästään johtuen vielä paljon muistojakaan.
Vaikka uskonkin, että tälläkin ajalla on hänen elämässään suuri merkitys.

Mitä voin antaa tuolle pikkuiselle hymyilijälle, on keittiössä hääräävä iloinen äiti.
Jouluntunnelmaa, mausteiden hajua ja katiloiden kolinaa. Teen täydellisen joulun meille kolmelle!

Tervetuloa mukaan, seuraamaan jouluvalmisteluja pikkuruiseen keittiőőni kattiloiden ja pannujen väliin.

Tuumasta toimeen...

Ei muuta kuin keittokirja esiin ja piparitaikina valmiiksi.
Lőysin myős kauppareissulla hyvän lantun. Se ei ole aina niin sanottua, että tässä maassa lőytää lantun. Joten ostin sen ja tein siitä valmiin soseen lanttulaatikkoa varten.
Pakastin soseen odottamaan  aaton-aaton kiireitä.
Sieltä sen sitten pakastimesta lőydän Joulukiireissä ja olen tämän päivän itseeni todella tyytyväinen.

Samalla kun nyt soseuttamaan rupesin, tein Giliaanalle bataattisosetta sen verran, että ylioppilasjuhliin asti piisaa.
Olen taistellut itseni kanssa koskien Giliaanan ruokaa. Täällä on vihannekset joskus tosi huonolaatuisia ja mietin kumpi on parempi. Valmisruoka vai itse tehdyt soseet. Kahden päivänajan päädyin antamaan hänelle valmissoseita, sitten maistoin niitä myős itse.

Nyt teen soseet itse, kalliista lentokoneella tuoduista juureksista ja hedelmistä.
Ne tulevat silti edullisemmiksi, kuin valmissoseet. Giliaana ansaitsee parasta, eikä mitään oksennuksen makuista kurpitsamőssőä!

Jouluhirviö,-kotirouva-superäiti-Glitteripallo on täällä taas!

Läksiäislaukku

Vihaan läksiäisiä!

Paakari itse! (photo:  George Papazoglou)

Mutta tässä matkalaukkumatkaajan elämäntyylissä läksiäiset kuuluvat lähes jokapäiväiseen arkeen.

Aina ei lähde parasystävä, joskus joku tuttu, joskus kollegan kaima, mutta juhlia sitä aina pitää.

Yleensä välttelen läksiäisiä mikäli lähtijä on minulle merkityksellinen.
Hyvästien sanomiseen ei turru vaikka harjoitusta jatkuvista läksiäisistä on jo yli kymmenen vuotta.

Vaikka kuinka koitan itselleni uskotella, kyllä se on mahdollista että vielä tavataan,
tiedän että harvoin niin kuitenkin tapahtuu.
Elämä heittelee.

Toissapäivänä Svanskin kanssa jouduimme jättämään hyvästit ystäville. Se kirpaisee ja on vaikea löytää niitä hyviä "viimeisiä sanoja."

Minä yleensä mokaan ja suustani pääsee ennemmin sammakoita, kuin mitään syvällistä, niinpä leivoin kakun.

Yksi kakku voi kertoa enemmän, kuin tuhat latteudelta kuulostavaa "tavataan taas" fraasia.

Kreikanlomasta haaveillen laitoimme ystävämme matkaan tämän laukun kanssa. Siinä on suklaa sydän muistuttamassa herkullisista yhteisistä hetkistä.

(Photo: George Papazoglou) 

Nyt kävi munkki!

Vappu ei ole mitään ilman skumppaa ja munkkeja. 

Skumpat on minulla ollut syksystä asti jäissä, joten päätin juhlistaa vappuani munkeilla.

Pakko myöntää, en muista paistaneeni munkkeja sitten lapsuuteni, joten kiehuvat rasvat hiukan jännitti minua.

Tiukka järjestelmällisyys ja rauhallinen työskentely, kuitenkin auttoi minua pääsemään herkulliseen lopputulokseen.

Tietyissä ruokalajeissa on se ongelma, että niitä aina valmistaa hiukan liikaa ja ne eivät ole enää ollenkaan niin hyviä seuraavana päivänä, kuin heti valmistuksen jälkeen. Munkit, nuo ruskeat rasvapallot tippuvat täysin tähän kategoriaan.

Söin itse kolme, Svanski söi kuusi, jonka jälkeen hän lähti kiertämään munkkien kanssa työpaikkaansa.

En tee tähän tarkkaa kirjanpitoa, kuinka monta kukin söi, totean vaan, että kukaan ei tyytynyt yhteen.

Mutta noita munkkeja on vieläkin kasa! 

Ei varsinaista sinkku sapuskaa tämä. Lähinnä munkkien valmistuksessa tärkeintä on olla yhteisö, jolle ne syöttää.
Hauskaa vappua, munkeilla tai ilman!

Munkit:

50  g             hiivaa

5  dl              maitoa

2                   munaa

2  dl              sokeria

2  tl               suolaa

1  rkl             kardemummaa

n. 12 dl         vehnäjauhoja

1 1/2  dl        sulaa voita

Kurmee jäi kameran jalkoihin....

Minulla on uusi kamera, mikä mahdollistaa, muunmuassa entistä paremmat ruokakuvat blogiin.

Nyt intopiukeana kuvaan kaiken!

(Lisää kamerasta: http://hellusky.blogspot.com/2014/04/herateostoksia-ennen-nukkumaanmenoa.html

Tässä on siis täydessä yksinkertaisuudessaan meidän lounas tältä päivältä.

Perinteinen lasagne, tomaatti-mozzarella salaatti ja marjarahka. Ei paljon tutumpaa ja turvallisempaa voi olla.

Mutta ei tässä ehdi kokkaamaan, kun pitää testata ja säätää kameraa! 

Kakkujen kevätkarkelot

Maaliskuun loppu, aina huhtikuun alkuun, on meillä hirveää kakkujen karkeloa.

On syntymäpäivää ja kansallispäivää ja ahdistaa jo ajatuskin tulevasta pääsiäisestä, pitää silloinkin jotain leipoa.

Svanskin toimiston juhliin, kansallispäivän hengessä, tein kakun rubikinkuution muotoon.

Minut kerta toisensa jälkeen haastaa ristiriita kakun ulkonäön ja maun suhteen.

Rubiikinkuutio on sisältä vuoroin suklaakakkua, vuoroin suklaamoussea. Siksi niinkin haastava muoto, kuin neliö, oli lopulta aika vaikea toteuttaa.

Toinen ”kolmen värin kakku” on sisältä suklaakakkua ja mustikkamoussea.

Kumpikin kakku, oli lopulta makujenvoitto ja yhtään palaa ei jäänyt juhlista jäljelle.

Ja se on kakuntekijälle, paras mahdollinen palkinto.

Svanskin syntymäpäivänä en enää leiponut makeaa täytekakkua, vaan turvauduin hänen ikiaikaiseen suosikkiruokaansa, tonnikalaan.

Tein tonnikala-katkarapu- kananmunatäytteisen voileipäkakun, joka oli täydellinen menestys.

Voileipäkakut jaksavat yllättää itäeurooppalaiset, koomisuudellaan. He eivät tunne moista tuotetta lainkaan ja muotoon pursotettu majoneesi on heistä hauskaa jekkua.

Niinpä Svanski syötti voileipäkakkuaan kollegoillensa ja hihitteli heidän yllättyneille ilmeilleen.

Kakku maistui kaikille, ja se ei pilannut kenenkään dieettiä.

Sillä olin sekoittanut majoneesitäytteeseen puolet kermaviiliä ja reunat kuorrutin tuorejuustolla. 

Kakusta jäi kumquatin kirpeä ja tonnikalan pehmeä maku suuhun.

Svanskin syntymäpäivänä, makeankakun korvasi marjapiirakka.

Sano reilusti vaan, että grillata!

Svanski antoi minulle muutama viikko sitten, määrärahan pieneen pallogrilliin.

Koska Svanski on kaupungin kasvatti ja ei täysin tiedä, missä kokoluokissa pallogrillit tulevat markkinoille, oli suhteellisen helppoa ostaa suurin pallogrilli, mitä tästä arabian kolkasta löytyi ja antaa Svanskin elää uskossa, että se on pienin.

Tästä grillihankinnasta alkoi sitten innokas grillikausi. 

Vielä nyt, kun sää antaa myöden illalla pihalla istumiseen ja arabian yöilmasta nauttimiseen hehkuvan tulen loimussa. 

Mutta kohta pallogrillikausi on ohi, kun Qatar muuttuu kokonaiseksi grillivaltioksi. 

Kesän helletuskat olivat kuitenkin eilen haudattu mielen sopukoihin, kun vietimme mukavan grillausillan ihan vain kahdestaan.

Olemme jo aikaisemmin grillanneet paikallista koftaa ja lampaankaretta, mutta nyt löysimme supermarketista täällä harvinaisuuden, mehevän naudanliha kimpaleen.

Valmistin vartaita naudanlihasta ja Itä-Euroopan herkusta kolbas-makkarasta. 

Ei kerrota naapureille, mutta ripaus rasvaista ja paprikan täyteläistä possumakkaraa, vaan tekee ihmeitä grillivartaalle. 

Grillin alaritillä kypsyivät perunat foliossa, ja yläritilällä lihavartaat, sieni-, sipuli-, paprikavartaat, sekä chili- halloumjuusto. Lisäkkeenä raikas salaatti.

Synnikseni täytyy tunnustaa, että mariaadi oli valmiiksi ostettua.

Olen löytänyt erinomaisen marinadin, ihan perusruokakaupasta ja juuri tälläisissä ex-tempore kotigrilli-illoissa, se on toimiva ja helppo ratkaisu.

Toki, jos olisin kutsunut vieraita ja haluaisin päteä, olisin tehnyt marinadin itse.

Svanskin mielestä illallinen oli täydellinen ja kehui grillaustaitojani, vaikka minulla ei edes ollut super hienoa grilliä, vaan halvin mahdollinen pallogrilli.

En tuntenut syyllisyyttä, niitä pikku ruippagrillejä, joita olisi saanut muutamalla rialilla, ei voi edes grilliksi kutsua. 

Minun pallogrillini, on siis pienin mahdollinen grilli.