Kesäkukkia

Suklaakakku, sokerikukilla.

Omenankukka

Kakun päälys

Liljoja

Liljoja

Reuna on tehty koritekniikalla.

Narsisseja

Tänään oli tämän kesän viimeinen kakkutunti. Syksyllä taas sitten jatketaan. 

Kurssin diplomityönä tein suklaakakun sokerikukkakoristeilla ja se tietysti läpäisi korkein arvosanoin. Diplomi numero kaksi on siis kunnialla kotona.

Innostuin todella tekemään sokerikukkia ja teinkin niitä eilen sellaiset kepeät kahdeksan tuntia.

Svanski rupesi jo repimään pelihousujaan, kun keittiöön vaan ilmestyi tunti toisensa jälkeen lisää ja lisää kukkia.

Mutta tänään Svanskikin jo kehui kakkua, johtuen varmaan siitä, että sain myös keittiön siivottua.

Tavattoman tahmeaa hommaa tämä sokerileipominen tässä Dohan +43 lämmössä.

Koko keittiö oli eilen niin tahmainen ja sokerin peitossa, että meinasin juuttua lattiaan kiinni.

Tällä kertaa ajattelin syödä kakun itse, vaikkakin Sihteeri kävikin sitä jo kärkkymässä. 

Annoin sille ylijäämä sokerikukkia ja ainakaan vielä ei ole palannut kinuamaan kakkua.

Postman Pat, jyräsi Salama Mc Queenin

Postman Pat, tada, tada daa, daa...

Meillä on täällä suomalainen tuttavaperhe, joilla on kaksi poikaa, molemmat ihania, mutta varsinkin se nuorempi.
Tuo, nyt viisivuotias poika, ei voi sanoa, tai tehdä mitään, että en huokaisi ihastuksesta.
Kummipoikieni kanssa, kuuluu ehdottomasti niihin maailman ihanimpiin pikkupoikiin, tämä nuorimies.

Nyt hänellä oli synttärit ja hänen äitinsä toivoi kakkua, autot olisivat plussaa. 

Toisen naapurin, hiukan vanhempi nuorimies, käski tehdä salama Mc Queenin, koska se on paras auto!

Postman Pat & Hellow Im yellow Ferrari.

Luuli, että en tiennyt sitä!

Kyllä minä sen tiesin, koska eräs ”tieätsiä” kaikkitietävä, niin ikään maailman suloisimpiin pikkupoikiin lukeutuva veljenpojanpoikani, oli asian minulle kertonut jo viime kesänä.

Toki jos osaisin tehdä salama mc Queenin näköispatsaan, karkkitaikinasta tai marsipaanista, en olisi kotirouva, vaan työskentelisin todennäköisesti Pixar-studioilla, Hollywoodissa!

Naapurin suloisuus saa siis tyytyä luomaani postman Pat autoon ja keltaiseen Ferrariin 

(huomaa spoileri, vai mikä se on)

Asianmukaiset infotaulut.

Minun lapsuudessani postman Pat oli kova mies ja salama mc Queeniä, ei ollut edes vielä testiajettu. Pysyn vuosimallilleni uskollisena tässäkin asiassa.

Aion viedä kakun kuvan opettajalleni kakkukurssille, vaikkakin hän sekoaa, koska kakun reunassa on muru! 

Eikä hän sen jälkeen pysty enää keskittymään taiteelliseen saavutukseeni. 

Eipä minua opettajan kommentit kiinnostakaan, enempi jännittää, mitä mini-ihmiset sanoo…

Koko komeus.

Espanjalainen juhannusmakkara

Raaka-aineet

Juhannusviikko jyrää vääjäämättä kohti juhannusaattoa, vaikka täällä aavikon keskellä juhannusfiilistä saa kyllä hakea. 

Minä päätin hakea sitä paistamalla makkaraa.

Koska perinteistä possumakkaraa on turha hakea, ostin puolalaisen nautamakkaran kielbasan. 

Sipuli ei itketä, kun käyttää terävää veistä.

Niinpä niin vain puolalainen 

lihanleikkaaja yksin tietää, 

mitä se pitää sisällään, mutta oli se sitten mitä tahansa, maku on tämän maan makkara-arsenaalin parhaimmistoa. Toisin sanoen makua on.

Keittiö timantit.

Sipuleita.

Kielbassa uuniin, peruna, - porkkana, -sipuli, tomaattipedillä, tämä oli suunnitelmani. 

Perunat maustoin paprikatahnalla, öljyllä, suolalla, sokerilla ja pippurilla. 

Perunoiden joukkoon loraus öljyä.

Kyllä sokeri on tärkeä raaka-aine, kun tekee uuniperunoita, se tuo perunan maun kivasti esille.

Basaarista haettuja mausteita.

Paprikat paahdetaan hyvin.

Makkarapannun kaveriksi tein paahdettua paprikasalaattia. 

Paahdoin paprikat uunissa. 

Annoin jäähtyä muovipussissa ja sitten kuorin, pilkoin ja laitoin valkosipuli, -öljy, -etikka seokseen. 

Niin ja meiramia, ei sovi unohtaa tästä. 

Tämä on ylistys paahteiselle paprikalle ja sopii Kielbasan kaveriksi, kuin skumppa lasiin.

Sitten pussiin..

...Ja annetaan muhia hetki.

Valmis salaatti.

Uuniin menossa

Uunista tulvi ihana makkaran, perunan ja paprikan tuoksu. Olin laittanut värikkään paprikasalaatin jo pöytään ja ajatuksissani näin, kuinka ihanasti siinä, espanjalaistunnelmissa kohta söisimme illallista. 

odottavan aika on pitkä...

Makkaraa, sipulia, tomaattia... nam

Svanski tuli syömään. Napsi perunat, ja palan makkaraa, vastasi puhelimeen ja närkki samalla paprikoita suuhunsa. Puhelun loputta juputti yksinään, otti vielä pari perunaa ja sitten katosi.

Siinä sitten istuin yksin pannuineni ja nuolin perunanpalalla paprikakastiketta pannun pohjasta. 

Ei ihan romanttisimmasta päästä tämä minun juhannusillalliseni. Onneksi sentään takataskussa on kutsu perjantaina grilli-bileisiin.

Basaarista ostettua ruusuteetä.

Diplomityö

Diplomi.

Tänään valmistuin kakkukurssin ensimmäiseltä tasolta. 

Tie kohti mainetta ja kunniaa kakunkoristelijana on siis avattu ja kunnialla.

Tänään jopa pääsimme opettajan kanssa jotenkin samalle tasolle. 

Menin kurssille raivon vallassa, koska kakun kuorrutteeni ei mielestäni ollut täydellinen.

Yllätyksekseni opettaja päätyikin kehumaan sitä ja vähätteli omia arvioitani sen epäonnistumisesta.

Minun kakkuni.
Jos Hercules olis nyt täällä, tää olis ollu sen synttärikakku!

Koska kurssilla oli niin kova innostus aloittaa taso kaksi, mitä pikemmin, niin opettaja tänään ilmoitti, sen alkavan huomenna.

Olin toivonut pientä hengähdystaukoa kurssien väliin, sillä viimeiset kaksi viikkoa on mennyt aika lailla leipoessa, yöt ja päivät.

No Sihteeriä lainatakseni: ”Ei mitään taukoa! 

Vaan suoraan huipulle! Saat sitten Helena minulta makudiplomin, kun suoritat koko kurssin. Voin jo nyt sanoa, että pohjatyösi on hyvä, jos suklaakakun vielä teet niin pisteitä ropisisi hiukan enemmän.”

Koko ryhmän kakut, tai niiden kuuden jotka valmistu!

Lupasin sihteerille seuraavaksi suklaakakun, samalla kun hän hilasi, minun ensimmäisen kursin diplomityökakkua lähemmäksi itseään. 

Sanoin sihteerille: ”Voit viedä kakun kotiisi!” 

En ole koskaan nähnyt niin tyytyväistä miestä.

Ovelta hän vielä kuitenkin huikkasi: ”Ja seuraavaksi suklaata tai sitten mansikkaa!”

Ja niin, kakku pulleissa käsissään, katosi sihteeri, mutisten mennessään: "Minä pidän tästä kurssista myös!"

Naapuri taiteilijan kakku edessä, minun takana.

Cup cake Queen

Tänään oli kakkukurssin kolmas tunti. 

Olin varautunut varsin hyvin ja pussittanut eriväriset kuorrutteet jo valmiiksi kotona pusseihin.

Kun saavuin tunnille, opettaja veti taas herneet nenäänsä, koska olin harjoittanut sitä jo aiemmin kiellettyä, omaa harkintaa.

Kurssikirjassa nimittäin käskettiin tuoda kuorrutteet kupeissa, että opettaja voi ne sitten tarkistaa.

Yritin selittää tälle kakkumaisterille, että olin mielestäni saanut aikaiseksi niin hyvän kuorrutteen, että uskalsin sen laittaa jo pursotinpussiin.

Opettaja katsoi minua lähestulkoon halveksivasti ja vaati saada kokeilla kuorrutettani. 

Tursutin hänelle sitä kuppiin välttääkseni konfliktit.

Opettaja nappasi kipon pöydältä, pyöräytti kuorrutetta pari kertaa ympäri ja iski sitten kupin pöydälle ja käveli pois.

Opettajanpöydän luota, hän sitten huuteli, että miten korjasin edellistä reseptiäni, jotta päädyin tähän tulokseen.

Kerroin vaihtaneeni sokerimerkkiä ja laskeneeni nestemäisenvärin mukaan vesiannokseen. 

Sillä viimetunnilla opettaja oli kieltänyt minua käyttämästä halpoja nestemäisiä elintarvikevärejä ja yritti pakottaa minut ostamaan kalliit uudet pulverivärit. 

Kieltäydyin kahdesta syystä

A) minua ei komennella ruoka-asioissa, ja

B) Svanski saisi hepulin, jos ostaisin uudet värit, ennen kuin vanhat on käytetty.

Joten päätin näyttää opettajalle, kuinka nestevärejä käytetään. Ja onnistuin siinä mielestäni täydellisesti.

Opetus alkoi ja kuten tavallista opettaja halusi näyttää ensin mitä tehdään. 

Hän pyysi australialaista tyttöä tuomaan kuorrutteensa esimerkkityöhön.

Opettaja pursotti ja pursotti, mutta kokkareisesta kuorrutteesta ei tullut mitään. 

Sitten hän pyysi arabialaisen tytön kuorrutteen, sama homma, ei onnistunut. Kuorrute oli liian jäykkää.

Opettaja nosti päätään äkäisesti ja katsoi minuun: ”Helena tuo kuorrutteesi!” Kuului nuiva komennus.

Hain kuorrutteeni ja opettaja käyttikin minun, väärästä rasvasta, väärillä väreillä, ennen kaikkea vasten oppikirjan sääntöjä, tehtyä kuorrutetta koko lopputunnin.

Oliko hymyssäni, joka levisi huulilleni, pientä ivaa.. mene ja tiedä.

Tunti oli minulle henkilökohtainen menestys, pursottaminen alkaa lähteä jo ranteesta ja sain aikaiseksi monta kukkaa.

Miksei kaikki koulunkäynti voi olla näin hauskaa ja antoisaa? 

Olisin varmaan jo maisterin tutkinnossa jos olisi! 

Voikohan väitellä tohtoriksi aiheesta pursotus?

Kakku kimara

Vulcanokakku

Tänä aamuna kakkuni näytti tursuavalta vulcanolta. Ehkä olen liiaksi katsellut ystäväni taidekurssilla tekemiä tauluja vulcanoaiheineen, kun samat vaikuttajat löysivät tieni myös minun kakkuihini.

Kurssilla halusin tehdä vulcanokoristelut, kyseiseen luomukseen, mutta opettaja oli toista mieltä. ”Kala, muffinsi tai hampurilainen!” Julisti opettajani jyrkästi ja löi eteeni leivinpaperinpalan, jolle kyseinen aihe tuli raapustaa.

Minulla olisi ollut muutamakin sananen sanottavana opettajan aiherajauksista, mutta päätin niellä sanailuni ja raapustaa paperille kalan, käskyn mukaisesti.

Aallokko on oppikirjan vastainen...

Edessäni istuvat Filipiinitytöt jo muutenkin tirskuivat toiminnalleni. Olin juuri opettanut heille, kuinka voi mieheltä salaa ostaa kakkutarvikkeita, jäämättä kiinni. Ja kertonut välikohtauksen, jonka kakun leipominen kotona, oli Svanskin ja minun välille aiheuttanut. Olin edellisenä iltana vuodattanut krokotiilinkyyneleitä kakkujeni kanssa, kun ne eivät tulleet uunista ulos haluamassani muodossa.

Olen aika varma, että tytöt pitivät minua James Deaniin verrattavana kapinallisena.

Oppikirjan mukaan kalan suusta, ei myöskään saisi tulla kuplia!

Olin aivan varma, että opettajani haukkuisi kakkuni pataluhaksi, mutta ei, yllätyksekseni hän haukkui kuorrutteeni.

Olin asetellut kaikki kipponi ja kuppini kivasti pöydälle järjestykseen ja olin valmiina aloittamaan, kun opettaja tarrasi kuorrutteeseeni. ”Liian jäykkä koostumus!” Hän ilmoitti niin, että varmana kaikki kuulivat. Mieleni teki yhä palata niihin opettajan keksimiin aiheisiin, kala, hampurilainen, tai muffinssi!?!?! Mutta sain juuri viimehetkellä nielaistua irvailuni takaisin.

Kehut saanut pursotus.

Sain toki taas kehujakin pursotustaidoistani ja Sveitsiläinen leikkuuveitseni kiersi luokassa kaikkien ihailtavana. En tietenkään voinut olla mainitsematta, että se on muuten ostettu Sveitsistä! Olenhan asunutkin siellä!

Näin kateuden kipuavan, paikallisten rouvien, silmiin. Niiden jumbojetit varmasti lentää tänä iltana Sveitsiin..

Taistelin taidonnäytettä nimeltä, kala, valmiiksi lopulta hirveällä innolla. Sain pari luovaa ideaakin koristelun parantamiseksi, mutta opettaja tyrmäsi ne heti. Hän näytti minulle oppikirjan kuvaa ja käski tehdä mallin mukaan. Yksilöllisyys ja luovuus, eivät ole avainsanoja tässä maailman kolkassa.

Seurasin Filippiinejä, jotka kopioivat, niin opettajan jokaista liikettä, kuin oppikirjan ohjettakin, millin tarkasti. He jopa työskentelivät täysin samaan tahtiin, se huvitti minua ja kikattelin takapenkissä yksinäni, joka taas huvitti Filippiinejä.

Paikalliset ladyt jaksoivat kakun koristelua tasan tunnin verran, kolmen tunnin ajasta. Olin vasta levittämässä täytettä, kun he pakkasivat tavaransa ja palvelijansa leipomat kakut mukaansa, ja lähtivät. Palvelija oli odottanutkin ulkopuolella, sillä hän oli kakut arvon leideille alun perin luokkaan kantanutkin, nyt hän kantoi ne myös pois.

Kala lähikuvissa.

Voi palvelija parkaa! Opettaja oli arvostellut kakkuja kovaan ääneen, koska ne olivat likilaskuisia. Palvelija saisi varmasti huudot. 

Vieressäni ahertava paikallinen tyttö sen sijaan työskenteli innolla. Näytti siltä, että hän todella täytti kakkua ensimmäisen kerran elämässään, mutta sitkeyttä näytti silti riittävän.

Lopulta tunti tuli päätökseen ja toin kakkuni kotiin, jossa toimiston väki tuhosi sen nanosekunnissa.

Kakun sisällä oli vanilijakreemiä ja omenahilloa.

Laitan tähän vielä kuvia kakusta, jonka tein Golfittarelle, hänen syntymäpäivänään. Tämä kakku on siis tehty paljon ennen kakkukurssia, ihan ilman oppikirjaa tai taiteen sensuuria. Kakku on marsipaania ja sisällä vadelmahilloa ja vanilija kreemiä. Marsipaanin alla voi kreemi.

Löysin aiheeseen sopivat kynttilät!

Lippu ja Golfpallo.