lauantai 15. maaliskuuta 2014

Sano reilusti vaan, että grillata!

Svanski antoi minulle muutama viikko sitten, määrärahan pieneen pallogrilliin.


Koska Svanski on kaupungin kasvatti ja ei täysin tiedä, missä kokoluokissa pallogrillit tulevat markkinoille, oli suhteellisen helppoa ostaa suurin pallogrilli, mitä tästä arabian kolkasta löytyi ja antaa Svanskin elää uskossa, että se on pienin.






Tästä grillihankinnasta alkoi sitten innokas grillikausi. 
Vielä nyt, kun sää antaa myöden illalla pihalla istumiseen ja arabian yöilmasta nauttimiseen hehkuvan tulen loimussa. 
Mutta kohta pallogrillikausi on ohi, kun Qatar muuttuu kokonaiseksi grillivaltioksi. 

Kesän helletuskat olivat kuitenkin eilen haudattu mielen sopukoihin, kun vietimme mukavan grillausillan ihan vain kahdestaan.

Olemme jo aikaisemmin grillanneet paikallista koftaa ja lampaankaretta, mutta nyt löysimme supermarketista täällä harvinaisuuden, mehevän naudanliha kimpaleen.

Valmistin vartaita naudanlihasta ja Itä-Euroopan herkusta kolbas-makkarasta. 
Ei kerrota naapureille, mutta ripaus rasvaista ja paprikan täyteläistä possumakkaraa, vaan tekee ihmeitä grillivartaalle. 

Grillin alaritillä kypsyivät perunat foliossa, ja yläritilällä lihavartaat, sieni-, sipuli-, paprikavartaat, sekä chili- halloumjuusto. Lisäkkeenä raikas salaatti.










Synnikseni täytyy tunnustaa, että mariaadi oli valmiiksi ostettua.

Olen löytänyt erinomaisen marinadin, ihan perusruokakaupasta ja juuri tälläisissä ex-tempore kotigrilli-illoissa, se on toimiva ja helppo ratkaisu.

Toki, jos olisin kutsunut vieraita ja haluaisin päteä, olisin tehnyt marinadin itse.

Svanskin mielestä illallinen oli täydellinen ja kehui grillaustaitojani, vaikka minulla ei edes ollut super hienoa grilliä, vaan halvin mahdollinen pallogrilli.

En tuntenut syyllisyyttä, niitä pikku ruippagrillejä, joita olisi saanut muutamalla rialilla, ei voi edes grilliksi kutsua. 
Minun pallogrillini, on siis pienin mahdollinen grilli.



torstai 13. maaliskuuta 2014

Sienitrokari iskee jälleen

Kuivattujasieniä, ruissämpylöitä, auringonkuivattujatomaatteja, yrttisuolaa.
Äiti piipahti kylässä muutama viikko sitten ja samalla hän täydensi suomi-ruoka varantojani.

Kiikutti tänne kassin täydeltä: ruisleipää, kuivattuja sieniä, yrttisuolaa ja ruisleivän juuren.

Kun äiti tyhjenteli matkalaukkuaan tuliaisista haukoin henkeäni, päässäni pyöri skenaariot, mitä jos äiti olisi joutunut tatteinensa ja vihreine yrttisuolajauheineen tulliin.

Olisi siinä saanut taas selitellä hetken, jos toisenkin. Ennen kuin arabiaksi olisi käännetty seuraavat termit: Suppilovahvero, herkkutatti ja ruisleivän juuri. Kotitekoisesta yrttisuolasta nyt puhumattakaan.

Ruisleipää.
Vieläkin, joka kerta, kun lisään tattia keitokseen, kylmät väreet kulkevat selkää pitkin.

Mutta nyt on sitten pussitolkulla kotimaista metsäsientä ja pakastin täynnä omatekemää ruisleipää.

Äiti oli saanut leiväjuuren oikein leipomosta ja täytyy myöntää, että hyvä leipä sillä tulikin.

Kreikkalainen sorbastakin nopeampi piirakka.
Innostuimme vierailun aikana pyörähtämään hedelmä- ja vihannesmarkettiin. 
Ostimme kasapäin kaikenlaista.

Saimme Svanskilta selityksiä vaativia katseita, kun palasimme kotiin, mukanamme laatikoittain tomaatteja.
Mutta selityksiähän meiltä löytyy, teimme auringonkuivattujatomaatteja.

Tällä kertaa kuitenkin unohdin heti alkuunsa katolla kuivattamisen. Viimekertaisen hiekkamyrsky kokemuksen opettamana ja kuivasimme tomaatit uunissa.

Mausteeksi uunipellilliseen kirsikkatomaatteja: suolaa, maustepippuria, kolme valkosipulinkynttä ja basilikaa. Koko komeuden päälle roiskittiin oliiviöljyä.

80 asteisessa uunissa tomaatit muhivat useamman tunnin. Toisin sanoen, niin kauan kuin ne näyttivät auringonkuivatuilta tomaateilta.
Eli punaisilta ja ruttuisilta.

Tänään oli sitten taas yksi niistä päivistä, kun Svanski luotti sokeasti minun supervoimiin keittiössä.

Istuin terveyskeskuksen aulassa, kun sain viestin: ”Lounaaksi jotain pientä, neljälle miehelle.”
Olisin halunnut huutaa! 

Kädessäni oleva vuoronumerolipuke, kun antoi minulle vielä ainakin kahdentunnin verran, laatuaikaa terveyskeskuksen aulapaikalla.

Kun vihdoin vapauduin terveyspalvelujen hellästä otteesta, ei minulla ollut aikaa kattavaan kauppareissuun, ei edes epäkattavaan.

Kaahasin kotiin ja pengoin jääkaapistani inspiraatiota. 
Käteeni osuivat äidin vierailusta jääneet auringonkuivatut tomaatit ja puolikas purkki Fetaa.

Täydellistä! Olin jo mielessäni lentänyt kreikkaan ja sorbaksen tahtiin valmistin maukkaan piirakan.
Piirakanpohjan ohjeen, olen joskus adoptoinut valion reseptipankista ja muokannut sen omaan makuuni sopivaksi.

Kreikkalainen, sorbastakin nopeampi piirakka:

pohja:

2 1/4 dl         sämpyläjauhoja
3/4 dl           perunasosejauhetta
1 1/2 tl         leivinjauhetta
75 g             voita
1 1/2 dl         kylmää vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voi, sekoita murumaiseksi massaksi, jonka jälkeen lisätään vesi. Pohja taputellaan piirasvuokaan.

Täytteinä minulla oli ”jääkapin herkut”:

n. 1dl tuoreiden herkkusienien jalkoja, hienonnettuna.
n. 1dl Feta-juustoa murustettuna.
10 kpl auringonkuivattuja kirsikkatomaatteja, hienonnettuna.
Mustapippuria myllystä.
Kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä.
Kuivattua basilikaa, ripaus.
1dl kermaviiliä.
2dl maitoa.
3 munaa.
1.5 dl Mozzarella juustoraastetta.

Laitoin täytteet piirakka pohjalle ja sekoitin keskenään munat, kermaviilin ja maidon ja kaadoin seoksen muiden täytteiden päälle. Paistoin uunissa 200 astetta 30min.

Itsekin yllätyin jääkaapin tyhjennyspiirakan upeasta makuharmoniasta. Ja ainakin viisi kippokuppia katosi jääkaapista pyörimästä.