Nyt kävi munkki!

Vappu ei ole mitään ilman skumppaa ja munkkeja. 

Skumpat on minulla ollut syksystä asti jäissä, joten päätin juhlistaa vappuani munkeilla.

Pakko myöntää, en muista paistaneeni munkkeja sitten lapsuuteni, joten kiehuvat rasvat hiukan jännitti minua.

Tiukka järjestelmällisyys ja rauhallinen työskentely, kuitenkin auttoi minua pääsemään herkulliseen lopputulokseen.

Tietyissä ruokalajeissa on se ongelma, että niitä aina valmistaa hiukan liikaa ja ne eivät ole enää ollenkaan niin hyviä seuraavana päivänä, kuin heti valmistuksen jälkeen. Munkit, nuo ruskeat rasvapallot tippuvat täysin tähän kategoriaan.

Söin itse kolme, Svanski söi kuusi, jonka jälkeen hän lähti kiertämään munkkien kanssa työpaikkaansa.

En tee tähän tarkkaa kirjanpitoa, kuinka monta kukin söi, totean vaan, että kukaan ei tyytynyt yhteen.

Mutta noita munkkeja on vieläkin kasa! 

Ei varsinaista sinkku sapuskaa tämä. Lähinnä munkkien valmistuksessa tärkeintä on olla yhteisö, jolle ne syöttää.
Hauskaa vappua, munkeilla tai ilman!

Munkit:

50  g             hiivaa

5  dl              maitoa

2                   munaa

2  dl              sokeria

2  tl               suolaa

1  rkl             kardemummaa

n. 12 dl         vehnäjauhoja

1 1/2  dl        sulaa voita

Kurmee jäi kameran jalkoihin....

Minulla on uusi kamera, mikä mahdollistaa, muunmuassa entistä paremmat ruokakuvat blogiin.

Nyt intopiukeana kuvaan kaiken!

(Lisää kamerasta: http://hellusky.blogspot.com/2014/04/herateostoksia-ennen-nukkumaanmenoa.html

Tässä on siis täydessä yksinkertaisuudessaan meidän lounas tältä päivältä.

Perinteinen lasagne, tomaatti-mozzarella salaatti ja marjarahka. Ei paljon tutumpaa ja turvallisempaa voi olla.

Mutta ei tässä ehdi kokkaamaan, kun pitää testata ja säätää kameraa! 

Kakkujen kevätkarkelot

Maaliskuun loppu, aina huhtikuun alkuun, on meillä hirveää kakkujen karkeloa.

On syntymäpäivää ja kansallispäivää ja ahdistaa jo ajatuskin tulevasta pääsiäisestä, pitää silloinkin jotain leipoa.

Svanskin toimiston juhliin, kansallispäivän hengessä, tein kakun rubikinkuution muotoon.

Minut kerta toisensa jälkeen haastaa ristiriita kakun ulkonäön ja maun suhteen.

Rubiikinkuutio on sisältä vuoroin suklaakakkua, vuoroin suklaamoussea. Siksi niinkin haastava muoto, kuin neliö, oli lopulta aika vaikea toteuttaa.

Toinen ”kolmen värin kakku” on sisältä suklaakakkua ja mustikkamoussea.

Kumpikin kakku, oli lopulta makujenvoitto ja yhtään palaa ei jäänyt juhlista jäljelle.

Ja se on kakuntekijälle, paras mahdollinen palkinto.

Svanskin syntymäpäivänä en enää leiponut makeaa täytekakkua, vaan turvauduin hänen ikiaikaiseen suosikkiruokaansa, tonnikalaan.

Tein tonnikala-katkarapu- kananmunatäytteisen voileipäkakun, joka oli täydellinen menestys.

Voileipäkakut jaksavat yllättää itäeurooppalaiset, koomisuudellaan. He eivät tunne moista tuotetta lainkaan ja muotoon pursotettu majoneesi on heistä hauskaa jekkua.

Niinpä Svanski syötti voileipäkakkuaan kollegoillensa ja hihitteli heidän yllättyneille ilmeilleen.

Kakku maistui kaikille, ja se ei pilannut kenenkään dieettiä.

Sillä olin sekoittanut majoneesitäytteeseen puolet kermaviiliä ja reunat kuorrutin tuorejuustolla. 

Kakusta jäi kumquatin kirpeä ja tonnikalan pehmeä maku suuhun.

Svanskin syntymäpäivänä, makeankakun korvasi marjapiirakka.