Haasteelliset Herkkusienet

Alkutilanne, haastavat herkkusienet.

Sihteeri tuli eilen reissultaan itäeuropasta ja toi tullessaan korillisen herkkusieniä.

Hänellä oli taas jokin uusi entistä ehompi businessidea, liittyen kait jättimäisiin herkkusieniin. 

En jaksanut kuunnella täysin tarkasti sihteeri viikoittain vaihtuvaa, miljoonandollarin liikeidea, mutta kuuntelin minulle heitetyn haasteen: 

”Ota Helena sienet ja tee niistä jotain herkullista ja tuo minulle sitten maistiaisia.”

Selvä! Ruokahaasteista ei pysty edes, Super Gourmet Girl kieltäytymään. Ja ennen kuin huomasinkaan, tuijotin sienikoria keittiössäni. 

Sienet pannulla.

Olin juuri kyhännyt uuden kirjahyllyn ja saanut kaikki keittokirjani siihen täydelliseen järjestykseen, joten en mitenkään vaivautunut etsimään reseptiä sieltä. Tutkin omaa pientä kovalevyäni korvieni välissä ja löysinkin kaksi aivan ihanaa herkkusieni reseptiä. 

Mieleeni ryntäsi csardas soiden, eräs uudenvuodenaatto, pienessä maalaiskylässä keskellä pimeintä itäeurooppalaista pustaa. 

Olimme ottamassa vastaan uutta vuotta Svanskin, hänen siskonsa ja hänen miehensä kanssa.

Vasemmalla Ruotsalainen uudenvuoden sienisalaatti,
oikealla Slaavilainen sienimuhennos

Anoppini oli päästänyt meidät juhlaan suuttumatta, jos lupasimme olla syömättä mitään siivekästä, kuten kanoja tms.

Olimme lupautuneet, sen uhalla, että muuten uuden vuoden vaihtuessa päällemme lankeaisi kirous, joka tekisi meistä köyhiä koko vuodeksi. Joutuisimme nokkimaan ruokamme maasta kuten kanat.

Mieheni sisko oli unohtanut kutsua äitinsä juhlaan ja hänen kantilta katsottuna, oli sitten aivan se ja sama, söikö hän siivekkäitä, vai ei. Hyvä ei silti hänelle heiluisi tulevana vuonna! Näin julisti anoppi ennustuksiaan juuri ennen iltaa.

Peruna ja Aoli-kastike.

Uudenvuodenjuhlaan kuului upea, runsas bufetti, alku, pää-, ja jälkiruokineen.

Kuljin pitkin bufeeta ja ahmin kaikkia sen herkkuja silmilläni. Kun tarrasin lautaseen ja rupesin lapioimaan sitä täyteen, tunsin tiukan otteen ranteessani. Se oli Svanski: ”Ei sitä Helena, se on kanaa!!!”

Ruokalaji toisensa jälkeen julistettiin minulta pannaan. Koko bufee oli kuin kirouksesta tupattu täyteen kanaa, hanhea ja ankaa, muodossa jos toisessa.

Uusi vuosi räpsähti päälle ja muistan istuneeni pöydässä ahmien possunfileetä ja uskomattoman hyvää sienisalaattia. Pustan perukoilla sitä kutsuttiin ruotsalaiseksi sienisalaatiksi, vaikka oman äitini mukaan, sillä ei kyllä ole mitään tekemistä Ruotsin kanssa.

Koko kokkaus kaikessa komeudessaan!

Se oli kaikessa yksinkertaisuudessaan paistettuja herkkusienenpaloja, sipulia ja kevyesti tinjamia, suolaa ja pippuria, tomaattikastikkeessa.

Meidän perheessä salaatti kulkee nyt nimellä ruotsalainen uudenvuoden salaatti. Vaikka äitini yhä väittää, että kyseisellä salaatilla ei ole mitään tekemistä kummankaan ei ruotsalaisten, eikä uuden vuoden kanssa. 

Seuraavana vuonna jätin työni ja rupesin kotirouvana elämään mieheni tuloilla... nii-in mieti tarkkaan, mitä syöt ensi uutena vuotena!?!

Toinen sieniherkkuni oli slaavilainen sienipata. Ajatuksen siihen nappasin eräältä kesäiseltä Tallinnan matkalta.  Siskoni mies tarjosi koko lomaporukalle lounaan venäläisessä ravintolassa. Otin sieni pelmenejä ja ahmin ne ahnaasti suuhuni, niin herkullisia ne olivat.

Svanski oli myöhemmin raivona, kun annoin siskon miehen maksaa lounaani, mutta leppyi sitten vähän, kun kerroin syöneeni vain kasvisruokaa.

Svanski muistelee vieläkin maksamatonta lounasvelkaansa ja minä taas muistelen pelmenikastikkeenreseptiä.

Grillaus, on helppoa
 vastapainoa sienihaasteelle.

Itse tein kastikkeen nyt ilman pelmenejä. Paistoin sieniä, sipulia ja valkosipulia pannulla, jonka jälkeen laitoin ne syvään uuniruukkuun. sekoitin smetanaa, lirauksen kermaa ja lusikallisen vehnäjauhoja tasaiseksi ja lorautin sienien päälle. Mausteina: Timjami, meirami, suola, pippuri.

Uuniin muhimaan ja slaavilainen sienimuhennos on valmis.

Ai miksi, Slaavilainen? Minusta kaikki, missä on smetanaa tai pelmenejä on hyvin venäläistä ja koska tässä oli smetanaa, ja idea oli varastettu pelmenikastikkeesta, joka oli nautittu Tallinnantorilla ilmaiseksi ja siitä sain itäeurooppalaisen mieheni vihat niskaani… niin kyllä aika slaavilainenruoka minun mielestä, tässä on kyseessä.

Ja kaiken tämän tehtyäni grillasin vielä naudan kylkeä ja tomaatteja, keitin kiltisti perunat ja valmistin aolin koko komeudelle kastikkeeksi. Sihteeri sai lautasellisen kumpaakin sieni herkkua ja katosi sen kanssa omalle puolelleen, jonka jälkeen en ole kuullut hänestä pihaustakaan...

Pappilan hätävara

Meille tuli tänään lounaalle vieraaksi pappi, suoraan Teheranin seurakunnasta.
Oikein värikäs persoona ja lounashetkestä muotoutuikin uskomaton, teologiaa ja filosofiaa sivuava draamanäytelmä.

Koska kyseessä oli kevyt lounas ja luterilainen naispappi, päätin koota kevyen menun, keiton toimiessa sen vakaana kivijalkana.

Kolmiyhteisesti, kuin luterilainen usko, toimivat keitto, voileivät ja kakku, saumattomasti yhteen. 

”Soup and sandwiches”… no saattaa tietty jo mennä aika anglikaaniksi, mutta kuitenkin toimii aina!

Ja näin, hiukan ehkä jo teologiselta pohjalta, rakensin pappisvieraallemme seuraavan menu kokonaisuuden:

Syntisen hyvä Sipulikeitto (no en sanonut noin sen papin kuullen)

Unkarilaiset salamikolmioleivät

Kananmaksapateleivät (kyllä! Tein pateen itse!)

Sinihomejuustotuulihatut

Artisokka pie

Suklaakakku, joka ei ole schwarzwaldissa käynytkään,

sekä kahvia ja konjakkia

Koska lounas oli epävirallinen tapahtuma yritn saada, siihen rentoa tunnelmaa, pirtsakalla katteella. Marimekon Lumimarja pöytäliina ja Ikean lintuservetit saivat toimia piristäjinä. Ja kieltämättä katteessa oli jotakin... ehkä jopa vappumaista tunnelmaa.
Yritin kaikkeni välttääkesni tyypillistä kirkkokahvi tuunelmaa ja mielestäni onnistuin.

Unkarilaiset salamikolmioleivät.

Ja samat leivät hiukan puskan takaa.

Unkarilaisista kolmioleivistä unkarilaisen tekee se, että niissä sattuu olemaan sisällä unkarilaista salamia ja tuorejuustoa. Muuten en anna näistä leivistä kunniaa unkarilaisille, ne ovat ihan oma tuotokseni. Vaikkakin ei tarvitse olla kovin kummoinen kokki, joka osaa sekoittaa salamirouhetta ja tuorejuustoa ja läntätä sen, aina yhtä terveellisen kokojyväpaahtoleivän väliin.

Ja sama homma puskan takaa...

Kananmaksapatee leivät, sveitsiläisittäin.

Näitä leipiä olen tehnyt omalla reseptillä jo vuosia. Sisälle sopii suolakurkun seuraksi, ihan tavallinen maksamakkara tai hienommassa versiossa maksapatee. Tilanteesta ja kokin suuruudenhulluudesta, riippuen.

Näissä leivissä oli itse tehty kananmaksapateetäyte.

Kutsun näitä Sveitsin leiviksi. En tiedä onko koko leivällä mitään tekemistä Sveitsin kanssa, mutta muistaakseni olen joskus hamassa nuoruudessani napannut resepti-idean talteen Unicefin kaikkien maailmanlasten reseptivihosta, kohdasta Sveitsi.

Artisokka piirakka.

Artisokka piirakka on tehty mausteöljyssä säilötyistä lehtiartisokan sydämistä, fetajuustosta ja kirsikkatomaateista. Piirakan kuorrutteeksi tehdään muna-maitoseos, joka sitoo kaikki raaka-aineet mukavasti yhteen. Koko komeuden päälle lisäsin vielä Emmental juustoa! Sillä menun teemahan oli keveys...

Sinihomejuusto tuulihatut

Näihin tuulihattuihin meni paketillinen sinihomejuustoa (150g), mutta ne eivät maistuneet yhtään sinihomejuustolle. Svanski oli sitä mieltä, että kokki oli syönyt juustot itse! Tiedän olen perso homejuustolle, mutta kyllä sitä taikinaan ainakin 100g meni. Käytin tanskalaista homejuustoa, joka on miedompaa, kuin kotimainen Aura-juusto, johon alkuperäis resepti viittasi. Suosittelenkin siis vahvaa aurajuustoa tai jopa ihan Roqueforttia.

Lähes Schwarzwaldissa käynyt kakku. 

Kirsikat harvinaista ja kallista herkkua tässä maassa. Suklaakakkupohjaan tehty kirsikka kakku.

Viimeaikoina olen taiteillut marsipaanikakkuja ja tursuttanut ne täyteen elintarvikevärejä. Nyt halusin palata juurilleni ja ihaniin luonnollisiin kakkuihin. 

Ruokakaupassa silmiini osuivat tuoreet kirsikat. Hetkessä olin ajatuksissani suomen kesässä ja torilla, lokkien kirkuessa pääni päällä. Pikainen keittäjän päiväuni, mutta sitten tulikin keskipäivän rukoushetki kovaäänisistä ja keskeytti haaveiluni. 

Kirsikat olivat super kalliita 20 euroa kilo. Joten ostin vain nuo kuvassa näkyvät yksilöt. kakun sisään leivoin ja täytteeseen laitoin kirsikka hilloa. Kakun sisälle kirsikkahillon kanssa laitoin smetanaa ja päälinen on valkosuklaa kermavaahtoa.  Työni punaiseksilangaksi käytin Valion koekeittiön reseptiä.

Timanttivajetta häämessuilla

Super gourmet girl ei voi vastustaa messuja. Ihana kierrellä ja kaarrella ja kaapata ideoita omiin käyttötarkoituksiin.

Tänä viikonloppuna olimme häämessuilla. Odotin timanttien kimallusta ja loistetta arabialaiseen tyyliin… no löysin sellaiset timantti kynsiteipit. Mutta siihen se loiste sitten jäikin. Ne maksoivat tinaa ja piilottelen niitä nyt Svanskilta.

Muutama hyvä yksityiskohta löytyi, mutta siinä se sitten olikin. Tässä on kuva kollaasini messujen annista.

Diplomaattisella puolella saattaa tulla joku syventävämpi päivitys… 

Ehkä ensivuonna näillä messuilla Super Gourmet Girlin oma loosi?!? Kunhan vain pääsen sinne kakunkoristelukurssille!!! 

Glitterilautaset! Jokaisella Super Gourmet Girl:llä täytyisi olla tälläiset...

Hopea helmiä pöydän kulmalla...
Nyt täytyy ostaa sekä helmet että pöytä...

Kukka asetelma juhlakattaukseen..
Tulee niin heti mun seuraaville Dinner partyille ja noi kynttilänjalat myös....

Ihan sama mikä on tilanne, mutta  jos voit yhdistää glitteriä ja sulkia...niin tee se!

Surkeita hääkakkuja! Oottakaa vaan, kun läpäsen sen kakun koristelu kurssin...Nää ei ilmeisestikkään ole kuullut Glitteri karamelliväristä?!? Toikin valkoinen kakku olis ollu heti paljon upeempi, kun kimaltais vähän...

 

Kiva idea, mihin tahansa muihin juhliin, mut ei häihin.

Kiva idea kauempaa. 

Aina kaunis, mutta niiiin last season... Messuilla kuuluis olla uusia ideoita!

Paholaisen kakku

Meillä oli eilen läksiäiset.

Tässä reissaajan elämässä on tullut pyörähdettyä jos jonkunlaisissa läksiäisissä.

Kun hyvä ystävä tai kollega lähtee, tuntuu pistos rinnassa ja kyyneleet ovat tällaisella karjalaisella itkijänaisella herkässä. Vaikka kuinka vaihdetaan osoitteita ja facebook kaveruuksia, kymmenen vuoden reissaamisesta, olen oppinut, että elämä jatkuu ja vain ystävät säilyvät. Kollegoita ja tuttavia tulee uusia ja vanhat, niin surullista kuin se joskus onkin, unohtuvat.

Eilen ei puristanut rinnasta! Hampaita saattoi kyllä kiristää, niin minulla kuin Svanskillakin. Tällä kertaa todella halusimme sanoa, hyvästit!

Vain surkeisiin läksiäisiin pyydetään vieraita, leipomaan kakku. 

Svanski oli sitä mieltä, että haetaan rialilla, joku kälynen kakku supermarketista ja siinä olisi kakkua riittämiin!

Katsoin Svanskia kauhun sekaisin tuntein. Tuo mies ei kyllä tajua mistään taas mitään! Hänellä ei ole ymmärrystäkään, kuinka tämä hoidetaan diplomaattisesti virnuillen.

Sitähän ne juuri odottavat, että tuomme nolon kakun ja sitten voivat postailla toisten ihmisten edessä ja solvata markettikakkuamme! Emme tietenkään osta kakkua, vaan valmistamme itse parhaimman kakun, jonka tiedämme!

Ei anneta "paholaiselle" heidän omia myrkkyjään, vaan annetaan heidän maistaa minun upeaa, suussa sulavaa.. no kutsutaan sitä vaikka ironisesti, paholaisen kakuksi.

Ne eivät ansaitse sitä! karjui Svanski yhä. Voi Svanski, Svanski kun et tajua! 

Ne tietävät sen! Ja sekös niitä ärsyttääkin, kun viimeiseen asti hoidamme homman tyylillä.

Svanski kuunteli selvitystäni hämmentyneenä ja tuli lopulta siihen tulokseen, että naiset ovat paholaisia ja hänellä ehkä jopa, paholaisnaisten pahin mahdollinen versio. Mutta silti, hän piti suunnitelmastani heheheheh evil Laugh…. 

Svanski ei kuulemma enää koskaan, syö kakkua miettimättä, miksi se on leivottu? Mitä piiloviestejä kakkuun onkaan kätketty?! Haukuin Svanskia vainoharhaiseksi ja menin muotoilemaan päivänkakkaroita marsipaanista.

Totuushan on se, että kakkuja leivotaan, niin monista syistä! Tämä kakku leivottiin vihasta ja kostosta ja siksi se maistuikin, niin syntisen hyvälle. Vaikka saikin myrkyn vihreän värin. Ensimmäinen marsipaanikakkuni, onnistui tehtävässään täydelliseti ja sitä kehutiin! Tehtävä: "Paholaisen kakku." Suoritettu!!

Paholaisen kakku.

Paholaisen kakku (muu maailma tuntee nimellä prinsessakakku)

4 Munan kakkupohja, joka paistetaan pyöreässä irtopohjavuoassa ja leikataan sitten kolmeen osaan.

Vanilijatäyte:

3 ½ dl Maitoa

1 Muna

2 ½ rkl maissitärkkelystä

3 rkl Sokeria

1 rkl vanilija sokeria

2dl kermaan (vaahdotettuna)

Sekoita kylmänä kattilassa maito, muna, sokeri ja maissitärkkelys. Kuumenna hellalla, koko ajan sekoittaen, kunnes pulpahtaa. Jäähdytä. Lisää kerma vaahto,  johon on sekoitettu vanilijasokeri, sekoita tasaiseksi.

Hillotäyte ensin ja siten vanilijatäytettä reilusti päälle...

Marjaäyte:

vadelma hilloa, maun mukaan ehkä noin desin verran vähän reilu.

Voikreemi:

100g voita

1 dl tomusokeria

1tl vanilija sokeria

Vatkaa ainekset vaahdoksi tehosekoittimella.

Kokoa kakku niin, että välikerroksiin tulee sekä vadelmahilloa, että vaniljatäytettä, aseta sitten kakun kansi päälle ja voitele ulkokuori voikreemillä. Sen jälkeen kaulitaan marsipaanikuorrute kakun päälle.

Kuorrute:

200 g marsipaania

elintarvikeväriä

tomusokeria

Värjää elintarvikevärillä marsipaani kivan väriseksi ja käytä tomusokeria apuna kaulimisessa. Silloin marsipaani ei takerru kaulimeen tai pöytään. Älä huoli jos marsipaaniin jää valkoista sokeri tomua, se katoaa parissa tunnissa, kun annat kakun hiukan levät ennen tarjoilua. Tai voit sumutin pullolla, todella varovaisesti suihkuttaa vettä kakun pintaan, niin valkoinen tomusokeri katoaa heti. Mutta varo, että kakku ei kostu liikaa!!

Pasta Finlande ja Russian vinagrette vihannekset

Meillä on joka päivä pöytä katettuna servetteineen, oli ruoka sitten kuinka gourmeeta tahansa.
Loppupelissä ei ruuan aina tarvitse olla jotain uutta ja ihmeellistä, saadakseen täydellisen kulinaristisen nautinnon. Arkipäivä on arkipäivä, vaikka voissa paistaisi, mutta eihän sen arjelta tarvitse kuulostaa.

Kuinka masentavaa onkaan syödä makaroonilaatikkoa ja jääkaapista löytyneitä etikka säilykkeitä?

Mutta tänään olin pakon edessä, huomiseksi valmistumassa oleva paholaisen kakku tarvitsi kaiken huomioni, todellakin kaiken! Koska siitä on tultava täydellinen!

Oli siis pakko mennä siitä, mistä rajapyykit on jo kaadettu ja valmistaa kotiruuan aateli, tuttu ja turvallinen makaroonilaatikko ja sen seuraksi temmoin purkista punajuurta ja kurkkua. Silaus smetanaa päälle ja jo on, vallan komea, perinteinen venäläinen salaattilautainen valmis.

Pasta Finlande eli makaroonilaatikko

Svanski tuli syömään ja sen naama levisi isoon hymyyn, kun näki makaronilaatikon tulevan uunista: ”Ahaaa finnis-pasta-makkaroonika-laatikkossa-hyvä-hyvä!” Kuten meillä, tämä pasta finlande tuttavallisemmin tunnetaan!

Minun twistini makaroonilaatikkoon on tomaatti pyree ja sienet. 

Tällä kertaa käytin pussin lopun, äitini lähettämistä kuivatuista Boletus eduliksista, eli tuttavallisemmin herkkutateista. 

Äiti laittoi uhkarohkeasti itsekeräämiään ja kuivattamiaan tatteja postiin ja lähetti tänne persianlahdelle. Svanki huusi kuin hinaaja, että mitä se sellaisia lähettää!?! Olisimme voineet joutua putkaan koko sakki, jos ne olisivat tullissa luulleet niitä joiksikin taikasieniksi!

Boletus edulis

Mutta äiti vastasi tyyneen rauhallisesti, että ei mitenkään oltaisi voitu joutua ongelmiin, koska hänpä nokkelasti kirjoitti pussiin sienien latinankielisen nimen. Äitini mielestä, kyllä se arabialainen tullimieskin latinan käännöksen osaa tehdä.

Svanski karjui vielä hetken jotain tyhmistä salakuljettajista, jotka eivät ole tajunneet kirjoittaa tuotteensa latinankielistä nimeä pussin päälle ja näin joutuvat vaikeuksiin. 

Vieläkin vähän nauratti koko Boletus edulis episodi, no tulipahan hymmyillen tehtyä pasta finlandea.

Diplomaatin leikettä ja mauttomia lausuntoja....

Diplomatia ja paskat runot ovat saaneet oman paikkansa ja rytminsä minun elämässäni. Tänään räjähti se fiilis, mikä on muhinut pinnan alla jo kauan. Super Gourmet Girl haluaa oman bloginsa.

Super Gourmet Girl ei ole diplomaattinen, se tekee mitä haluaa ja selviää tilanteesta, kuin tilanteesta, jos se jotenkin edes liittyy ruokaan.

Super Gourmet Girl kokkaa virallisia edustus illallisia, se järjestää illanistujaisia tytöille ja päivästä päivään valmistaa ruokaa Svanskillensa.

Nyt ajattelin jakaa kaiken! Ruuat, reseptit ja tietenkin filosofiat niiden takana, ihan omassa blogissaan.

Jos olet reseptihörhö, ei ehkä paras mahdollinen blogi sinulle. 

Mutta jos leijut keittiössä ihan omissa svääreissäsi, rohkeasti hullutellen ja kokeillen ja perunoiden kiehumisen ajan hyödynnät kotifilosofointiin, niin sitten puhumme varmasti samaa kulinaristista kieltä. Mitään muuta en sitten lupaakaan, annan blogilleni nyt siivet, se keittäköön omat soppansa. 

Karjalainen vanukas, puutarhurin tapaan...