Haasteelliset Herkkusienet

Alkutilanne, haastavat herkkusienet.

Sihteeri tuli eilen reissultaan itäeuropasta ja toi tullessaan korillisen herkkusieniä.

Hänellä oli taas jokin uusi entistä ehompi businessidea, liittyen kait jättimäisiin herkkusieniin. 

En jaksanut kuunnella täysin tarkasti sihteeri viikoittain vaihtuvaa, miljoonandollarin liikeidea, mutta kuuntelin minulle heitetyn haasteen: 

”Ota Helena sienet ja tee niistä jotain herkullista ja tuo minulle sitten maistiaisia.”

Selvä! Ruokahaasteista ei pysty edes, Super Gourmet Girl kieltäytymään. Ja ennen kuin huomasinkaan, tuijotin sienikoria keittiössäni. 

Sienet pannulla.

Olin juuri kyhännyt uuden kirjahyllyn ja saanut kaikki keittokirjani siihen täydelliseen järjestykseen, joten en mitenkään vaivautunut etsimään reseptiä sieltä. Tutkin omaa pientä kovalevyäni korvieni välissä ja löysinkin kaksi aivan ihanaa herkkusieni reseptiä. 

Mieleeni ryntäsi csardas soiden, eräs uudenvuodenaatto, pienessä maalaiskylässä keskellä pimeintä itäeurooppalaista pustaa. 

Olimme ottamassa vastaan uutta vuotta Svanskin, hänen siskonsa ja hänen miehensä kanssa.

Vasemmalla Ruotsalainen uudenvuoden sienisalaatti,
oikealla Slaavilainen sienimuhennos

Anoppini oli päästänyt meidät juhlaan suuttumatta, jos lupasimme olla syömättä mitään siivekästä, kuten kanoja tms.

Olimme lupautuneet, sen uhalla, että muuten uuden vuoden vaihtuessa päällemme lankeaisi kirous, joka tekisi meistä köyhiä koko vuodeksi. Joutuisimme nokkimaan ruokamme maasta kuten kanat.

Mieheni sisko oli unohtanut kutsua äitinsä juhlaan ja hänen kantilta katsottuna, oli sitten aivan se ja sama, söikö hän siivekkäitä, vai ei. Hyvä ei silti hänelle heiluisi tulevana vuonna! Näin julisti anoppi ennustuksiaan juuri ennen iltaa.

Peruna ja Aoli-kastike.

Uudenvuodenjuhlaan kuului upea, runsas bufetti, alku, pää-, ja jälkiruokineen.

Kuljin pitkin bufeeta ja ahmin kaikkia sen herkkuja silmilläni. Kun tarrasin lautaseen ja rupesin lapioimaan sitä täyteen, tunsin tiukan otteen ranteessani. Se oli Svanski: ”Ei sitä Helena, se on kanaa!!!”

Ruokalaji toisensa jälkeen julistettiin minulta pannaan. Koko bufee oli kuin kirouksesta tupattu täyteen kanaa, hanhea ja ankaa, muodossa jos toisessa.

Uusi vuosi räpsähti päälle ja muistan istuneeni pöydässä ahmien possunfileetä ja uskomattoman hyvää sienisalaattia. Pustan perukoilla sitä kutsuttiin ruotsalaiseksi sienisalaatiksi, vaikka oman äitini mukaan, sillä ei kyllä ole mitään tekemistä Ruotsin kanssa.

Koko kokkaus kaikessa komeudessaan!

Se oli kaikessa yksinkertaisuudessaan paistettuja herkkusienenpaloja, sipulia ja kevyesti tinjamia, suolaa ja pippuria, tomaattikastikkeessa.

Meidän perheessä salaatti kulkee nyt nimellä ruotsalainen uudenvuoden salaatti. Vaikka äitini yhä väittää, että kyseisellä salaatilla ei ole mitään tekemistä kummankaan ei ruotsalaisten, eikä uuden vuoden kanssa. 

Seuraavana vuonna jätin työni ja rupesin kotirouvana elämään mieheni tuloilla... nii-in mieti tarkkaan, mitä syöt ensi uutena vuotena!?!

Toinen sieniherkkuni oli slaavilainen sienipata. Ajatuksen siihen nappasin eräältä kesäiseltä Tallinnan matkalta.  Siskoni mies tarjosi koko lomaporukalle lounaan venäläisessä ravintolassa. Otin sieni pelmenejä ja ahmin ne ahnaasti suuhuni, niin herkullisia ne olivat.

Svanski oli myöhemmin raivona, kun annoin siskon miehen maksaa lounaani, mutta leppyi sitten vähän, kun kerroin syöneeni vain kasvisruokaa.

Svanski muistelee vieläkin maksamatonta lounasvelkaansa ja minä taas muistelen pelmenikastikkeenreseptiä.

Grillaus, on helppoa
 vastapainoa sienihaasteelle.

Itse tein kastikkeen nyt ilman pelmenejä. Paistoin sieniä, sipulia ja valkosipulia pannulla, jonka jälkeen laitoin ne syvään uuniruukkuun. sekoitin smetanaa, lirauksen kermaa ja lusikallisen vehnäjauhoja tasaiseksi ja lorautin sienien päälle. Mausteina: Timjami, meirami, suola, pippuri.

Uuniin muhimaan ja slaavilainen sienimuhennos on valmis.

Ai miksi, Slaavilainen? Minusta kaikki, missä on smetanaa tai pelmenejä on hyvin venäläistä ja koska tässä oli smetanaa, ja idea oli varastettu pelmenikastikkeesta, joka oli nautittu Tallinnantorilla ilmaiseksi ja siitä sain itäeurooppalaisen mieheni vihat niskaani… niin kyllä aika slaavilainenruoka minun mielestä, tässä on kyseessä.

Ja kaiken tämän tehtyäni grillasin vielä naudan kylkeä ja tomaatteja, keitin kiltisti perunat ja valmistin aolin koko komeudelle kastikkeeksi. Sihteeri sai lautasellisen kumpaakin sieni herkkua ja katosi sen kanssa omalle puolelleen, jonka jälkeen en ole kuullut hänestä pihaustakaan...