Maaliskuun loppu, aina huhtikuun alkuun, on meillä
hirveää kakkujen karkeloa.
On syntymäpäivää ja kansallispäivää ja ahdistaa jo ajatuskin
tulevasta pääsiäisestä, pitää silloinkin jotain leipoa.
Svanskin toimiston juhliin, kansallispäivän hengessä, tein kakun rubikinkuution muotoon.
Minut kerta toisensa jälkeen haastaa ristiriita kakun
ulkonäön ja maun suhteen.
Rubiikinkuutio on sisältä vuoroin suklaakakkua, vuoroin
suklaamoussea. Siksi niinkin haastava muoto, kuin neliö, oli lopulta aika
vaikea toteuttaa.
Toinen ”kolmen värin kakku” on sisältä suklaakakkua ja
mustikkamoussea.
Kumpikin kakku, oli lopulta makujenvoitto ja yhtään palaa
ei jäänyt juhlista jäljelle.
Ja se on kakuntekijälle, paras mahdollinen palkinto.
Svanskin syntymäpäivänä en enää leiponut makeaa täytekakkua,
vaan turvauduin hänen ikiaikaiseen suosikkiruokaansa, tonnikalaan.
Tein tonnikala-katkarapu- kananmunatäytteisen voileipäkakun,
joka oli täydellinen menestys.
Voileipäkakut jaksavat yllättää itäeurooppalaiset,
koomisuudellaan. He eivät tunne moista tuotetta lainkaan ja muotoon pursotettu
majoneesi on heistä hauskaa jekkua.
Niinpä Svanski syötti voileipäkakkuaan kollegoillensa ja
hihitteli heidän yllättyneille ilmeilleen.
Kakku maistui kaikille, ja se ei pilannut kenenkään dieettiä.
Sillä olin sekoittanut majoneesitäytteeseen puolet
kermaviiliä ja reunat kuorrutin tuorejuustolla.
Kakusta jäi kumquatin kirpeä ja
tonnikalan pehmeä maku suuhun.
 |
| Svanskin syntymäpäivänä, makeankakun korvasi marjapiirakka. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kulinaristisia arvioita tai muuta mussutettavaa :D