Kakku kimara

Vulcanokakku

Tänä aamuna kakkuni näytti tursuavalta vulcanolta. Ehkä olen liiaksi katsellut ystäväni taidekurssilla tekemiä tauluja vulcanoaiheineen, kun samat vaikuttajat löysivät tieni myös minun kakkuihini.

Kurssilla halusin tehdä vulcanokoristelut, kyseiseen luomukseen, mutta opettaja oli toista mieltä. ”Kala, muffinsi tai hampurilainen!” Julisti opettajani jyrkästi ja löi eteeni leivinpaperinpalan, jolle kyseinen aihe tuli raapustaa.

Minulla olisi ollut muutamakin sananen sanottavana opettajan aiherajauksista, mutta päätin niellä sanailuni ja raapustaa paperille kalan, käskyn mukaisesti.

Aallokko on oppikirjan vastainen...

Edessäni istuvat Filipiinitytöt jo muutenkin tirskuivat toiminnalleni. Olin juuri opettanut heille, kuinka voi mieheltä salaa ostaa kakkutarvikkeita, jäämättä kiinni. Ja kertonut välikohtauksen, jonka kakun leipominen kotona, oli Svanskin ja minun välille aiheuttanut. Olin edellisenä iltana vuodattanut krokotiilinkyyneleitä kakkujeni kanssa, kun ne eivät tulleet uunista ulos haluamassani muodossa.

Olen aika varma, että tytöt pitivät minua James Deaniin verrattavana kapinallisena.

Oppikirjan mukaan kalan suusta, ei myöskään saisi tulla kuplia!

Olin aivan varma, että opettajani haukkuisi kakkuni pataluhaksi, mutta ei, yllätyksekseni hän haukkui kuorrutteeni.

Olin asetellut kaikki kipponi ja kuppini kivasti pöydälle järjestykseen ja olin valmiina aloittamaan, kun opettaja tarrasi kuorrutteeseeni. ”Liian jäykkä koostumus!” Hän ilmoitti niin, että varmana kaikki kuulivat. Mieleni teki yhä palata niihin opettajan keksimiin aiheisiin, kala, hampurilainen, tai muffinssi!?!?! Mutta sain juuri viimehetkellä nielaistua irvailuni takaisin.

Kehut saanut pursotus.

Sain toki taas kehujakin pursotustaidoistani ja Sveitsiläinen leikkuuveitseni kiersi luokassa kaikkien ihailtavana. En tietenkään voinut olla mainitsematta, että se on muuten ostettu Sveitsistä! Olenhan asunutkin siellä!

Näin kateuden kipuavan, paikallisten rouvien, silmiin. Niiden jumbojetit varmasti lentää tänä iltana Sveitsiin..

Taistelin taidonnäytettä nimeltä, kala, valmiiksi lopulta hirveällä innolla. Sain pari luovaa ideaakin koristelun parantamiseksi, mutta opettaja tyrmäsi ne heti. Hän näytti minulle oppikirjan kuvaa ja käski tehdä mallin mukaan. Yksilöllisyys ja luovuus, eivät ole avainsanoja tässä maailman kolkassa.

Seurasin Filippiinejä, jotka kopioivat, niin opettajan jokaista liikettä, kuin oppikirjan ohjettakin, millin tarkasti. He jopa työskentelivät täysin samaan tahtiin, se huvitti minua ja kikattelin takapenkissä yksinäni, joka taas huvitti Filippiinejä.

Paikalliset ladyt jaksoivat kakun koristelua tasan tunnin verran, kolmen tunnin ajasta. Olin vasta levittämässä täytettä, kun he pakkasivat tavaransa ja palvelijansa leipomat kakut mukaansa, ja lähtivät. Palvelija oli odottanutkin ulkopuolella, sillä hän oli kakut arvon leideille alun perin luokkaan kantanutkin, nyt hän kantoi ne myös pois.

Kala lähikuvissa.

Voi palvelija parkaa! Opettaja oli arvostellut kakkuja kovaan ääneen, koska ne olivat likilaskuisia. Palvelija saisi varmasti huudot. 

Vieressäni ahertava paikallinen tyttö sen sijaan työskenteli innolla. Näytti siltä, että hän todella täytti kakkua ensimmäisen kerran elämässään, mutta sitkeyttä näytti silti riittävän.

Lopulta tunti tuli päätökseen ja toin kakkuni kotiin, jossa toimiston väki tuhosi sen nanosekunnissa.

Kakun sisällä oli vanilijakreemiä ja omenahilloa.

Laitan tähän vielä kuvia kakusta, jonka tein Golfittarelle, hänen syntymäpäivänään. Tämä kakku on siis tehty paljon ennen kakkukurssia, ihan ilman oppikirjaa tai taiteen sensuuria. Kakku on marsipaania ja sisällä vadelmahilloa ja vanilija kreemiä. Marsipaanin alla voi kreemi.

Löysin aiheeseen sopivat kynttilät!

Lippu ja Golfpallo.