Diplomityö

Diplomi.

Tänään valmistuin kakkukurssin ensimmäiseltä tasolta. 

Tie kohti mainetta ja kunniaa kakunkoristelijana on siis avattu ja kunnialla.

Tänään jopa pääsimme opettajan kanssa jotenkin samalle tasolle. 

Menin kurssille raivon vallassa, koska kakun kuorrutteeni ei mielestäni ollut täydellinen.

Yllätyksekseni opettaja päätyikin kehumaan sitä ja vähätteli omia arvioitani sen epäonnistumisesta.

Minun kakkuni.
Jos Hercules olis nyt täällä, tää olis ollu sen synttärikakku!

Koska kurssilla oli niin kova innostus aloittaa taso kaksi, mitä pikemmin, niin opettaja tänään ilmoitti, sen alkavan huomenna.

Olin toivonut pientä hengähdystaukoa kurssien väliin, sillä viimeiset kaksi viikkoa on mennyt aika lailla leipoessa, yöt ja päivät.

No Sihteeriä lainatakseni: ”Ei mitään taukoa! 

Vaan suoraan huipulle! Saat sitten Helena minulta makudiplomin, kun suoritat koko kurssin. Voin jo nyt sanoa, että pohjatyösi on hyvä, jos suklaakakun vielä teet niin pisteitä ropisisi hiukan enemmän.”

Koko ryhmän kakut, tai niiden kuuden jotka valmistu!

Lupasin sihteerille seuraavaksi suklaakakun, samalla kun hän hilasi, minun ensimmäisen kursin diplomityökakkua lähemmäksi itseään. 

Sanoin sihteerille: ”Voit viedä kakun kotiisi!” 

En ole koskaan nähnyt niin tyytyväistä miestä.

Ovelta hän vielä kuitenkin huikkasi: ”Ja seuraavaksi suklaata tai sitten mansikkaa!”

Ja niin, kakku pulleissa käsissään, katosi sihteeri, mutisten mennessään: "Minä pidän tästä kurssista myös!"

Naapuri taiteilijan kakku edessä, minun takana.