Vietimme eilen Unkarin kansannousun muistopäivää.
Minä sukulaiskansojen edustajana, kannatin juhlaa,
leipomalla sinne kakku trilogian.
Kakkujen teemana olivat maan lipunvärit punainen,
valkoinen ja vihreä.
Yleisö oli kakkuihini
hullaantunut ja lapset varastivat niistä koristeet, ennen kuin niitä ehdittiin
edes leikata.
En voi heitä tuomita, varastinhan itsekin lapsena serkkuni
häissä marsipaaniruusun hääkakun päältä, niin ikään, ennen kakun leikkausta.
Tätini oli raivona ja vaati ruusun palautusta, mutta leppyi myöhemmin ja
juhlien lopussa sain ruusun takaisin.
Se oli kaunein ruusu, mitä olin koskaan nähnyt!
Vaikka ruusu oli marsipaania ja olin perso makealle, en sitä syönyt,
vaan käärin talouspaperiin ja säilytin vuosia.
Aina silloin tällöin, avasin käärön ja ihailin
sotasaalistani.
Ehkä jo silloin pienenä sain sykäyksen, joka vieläkin aiheuttaa koristeluhulluutta?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kulinaristisia arvioita tai muuta mussutettavaa :D