perjantai 20. syyskuuta 2013

Sukellus tuntemattomaan

Valmistin kokkikouluun glitterisokeria.
Tällä viikolla sain tilaisuuden palata tilanteeseen, jossa en olekaan ollut kahteenkymmeneen vuoteen. Pyjama bileisiin.
Toki olin vain vieraileva tähti ja näin olen, oma pyjamani jäi kotiin ja palasin sinne itsekin nätisti kello kymmenen.

Tavallista sokeria ja karamelliväriä sekoitetaan.
Ystäväni tytär, maailman paras kilpikonnakelluntakaverini, täytti nimittäin yksitoista vuotta.

Paistetaan uunissa 180C noin 10min... (ei saa sulaa)
Minut oli tilattu hänen juhliinsa ohjelmanumeroksi. Paikalla oli siis neljä innokasta nuortanaista, valmiina leipomaan muffineja ja tietysti koristelemaan kaikkea mahdollista.
Ja minä opastin heitä.

Täytyy sanoa, että tytöt yllättivät minut innostuksellaan ja oli upea seurata, kuinka ortodoksiset koristelutekniikat heitettiin seinään ja tuomani pikkuleivät ja leivotut sateenkaarimuffinit saivat, mitä upeampia koristelutulkintoja pintaansa.

Olin varannut mielestäni vähän liikaakin koristeita, mutta onneksi olin!
Kuinka nopeasti, sen unohtaakaan, kuinka 11-vuotiaalle, liikaa glitteriä, sokeria tai koriste pursotusta, ovat täysin tuntemattomia käsitteitä.

Olisi pitänyt ehkä ensiksi soittaa äidille ja kysyä neuvoa.
Hän kun kidutti itseään vuosi toisensa jälkeen, pitäen minulle ja ystävilleni kokkikerhoa, nii-in silloin kaksikymmentä vuotta sitten.

...Ja glitterikoristesokeri on valmis.
Toisaalta en enää ihmettele, miksi äiti piti kokkikerhoa kylänkakaroille.
On jotenkin niin palkitsevaa olla hetkenajan oikeasti Super gourmet girl.
Leipomishetki, kun alkoi innokkaalla huudahduksilla: ”Osaatko oikeasti leipoa muffineita!”
”Millä tulit tänne?”
”Mitä?!? Osaatko ajaa autoa?!”

Ja tämän jälkeen kaikki, mitä tein oli vaan lisää wau-efektiä pikku neideille.
Ei, en voi kieltää, ettenkö nauttinut itsekin tästä hetkellisestä sankarinroolista.
Taidan perustaa lastenkokkikoulun, vain pönkittääkseni omaa egoani.

Niin ja sitten oli vielä syntymäpäiväkakku.

Toiveena oli uima-allas, jossa kellutaan kilpikonnakelluntaa ja rannalla soittaa One Direction-bändi. Huomaa kuvassa, lehdessä oleva one direction logo ja altaan laidalla oleva radio. Kukaan ei käskenyt heidän soittaa livenä?!? Pakko oli hiukan kiertää toivelistaa, sillä kokonaisen bändin tekemiseen, olisi vierähtänyt aikaa enemmän kuin tovi.  Svanskin mukaan taas kerran meni selittelyksi, nämä minun kokkaukset.


Lisää kuvia pyjamabile kokkikoulusta, voit katsella Golfittaren blogista Terveisiä hiekkalaatikolta: http://jajene.bpot.com/2013_09_01_archive.html

One Direction logo. 




Päivänsankari ja kelluva kilpikonna.

Radiossa soittaa one direction...


Pyyhe ja flip flopit.

Taiteilija työssään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kulinaristisia arvioita tai muuta mussutettavaa :D