Äidin kasvimaalla, raparperin alla...

Gourmee girl on palannut, juurikin eilen, suomilomaltaan.

Koko kesän olen kerännyt ihania, hurjia ja sankarillisia ruokajuttuja, joita ajattelin nyt syksyn pimeinä iltoina syöltää blogiini.

Vanha tätini sanoo aina ”vihannekset inspiroivat minua!”

Niinpä päätin viettää ison osan kesästäni toisen tätini kasvimaan reunalla, juuri tätä inspiraatiota keräten.

Paljon en ehtinyt kasvimaan reunalla istumaan, kiitos äitini erikoisten projektien ja ideoiden.

Milloin olin kokkaava lastenvahti, milloin piti järjestää häät tai valmistujaiset.

Ruokaa ja kakkuja on tähän kesään mahtunut. Ja keittiödraamaa, sitä on myös ollut! Oi, oikein litran mitalla.

Tiedä sitten keräsinkö kesällä enemmän tarinoita, kuin ruokareseptejä, mutta ei sen niin väliä, minun keittiössä resepteillä ja tarinoilla onkin ollut tapana sekoittua ihanaksi sopaksi.

Mutta ikään kuin syksyn alkuruuaksi, minun inspiraatiomatkani kasvimaalle tässä enemmän kuvin, kuin sanoin.

Joenrannassa voi mietiskellä...

Kahvinpurut kerätään, kuivataan ja ripotellaan kasvimaalle, myyrien karkoitukseksi.
Perunat keitetään mökillä ihanassa vanhassa kattilassa ja kun odotellaan perunoiden kypsymistä tuijotellaan kissan kanssa kukkaa...

Kukkaloistoa parhaimmillaan.
Punaviinimarjat ilta-auringossa, harmi kun näitä ei voinut ottaa arabiaan mukaan.... 

Kurpitsankukkia.

Tomaattia punastumista odotin viikko tolkulla ja sain kuin sainkin viimeiseellä lomaviikolla syödä nämä.

Heinien suhinaa joenrannassa.

Pitsipeittopäiväunia...