Tiedän mitä söin viimekesänä...

Tänään puhuin ystävieni kanssa skypessä, sillä suunnittelimme parin viikon päästä alkavaa yhteistä lomaa, täällä arabiassa. 
Heti puhelun jälkeen rupesin haikeana muistelemaan yhteistä kesämökkireissuamme, tänä kesänä.

Retken tarkoituksena oli rentoutua, juoruta ja nauttia hyvästä ruuasta ja juomasta.

Yhteiskokkauksella tehty ruoka maistuu aina tuhat kertaa paremmalta, kuin yksin väkerretty. 
Pannulla kypsyivät ystäväni äidin pihalta kerätyt kesäkurpitsat ja kevätsipulit, chilimarinadissa maustettujen kanojen kanssa. 
Raikasta salaattia ja toisen ystäväni ostamat herkulliset vesimelonit, voiko kesäisempää enää olla?!

Svanskin kanssa matkustimme tänä kesänä puolestaan Prahaan. Hamstrasimme kulttuuria koko vuoden tarpeiksi ja nautimme hyvästä ruuasta. 
Tšekkiläinen keittiö muistuttaa paljon unkarilaista, jotten tuttuja klassikkoruokia oli listoilla paljon.

Svanski maisteli lukuisat eri Gulassit ja yhdessä vertailimme erilaisten mykyjen, rakennetta kokoa ja makua.

Valkohäntäpeuraan ja Mykyjä.

Prahassa mykyt ovat enemmän, joko leipämäisiä tai polenta-tyyppisiä, kun taas unkarissa enemmän pastamaisia möykkyjä. 
Tämä oli tieteellinen analyysimme asiasta.

Svanski hurmaantui paikallisesta tummasta oluesta, kun minä taas maistelin itselleni aivan uusia tuttavuuksia, tšekkiläisiä viinejä, lähinnä valkoviiniä ja roseeta.

Tähän ”elefantti” ravintolaan menimme syömään kahdesti, ruoka oli todella hyvää. 

Toisella kerralla jouduimme jopa odottamaan pöytää, viereisen ravintolan ollessa lähes tyhjillään. 
Emme siis olleet ainoat, jotka olivat löytäneet tämän pienen laadukkaan, mutta edullisen ravintolan.

Ravintola seisoa tönötti, siinä vanhan kaupungin vilkkaalla turistikadulla, vierivieressä muiden ravintoloiden kanssa. Mutta erottui edukseen muista, maukkaan ruuan ja erinomaisen palvelun vuoksi.

Alkuruokana soin Brie-juustoa, joka oli täytetty hieman chilisillä punasipuleilla ja sitten käytetty uunissa niin, että juusto oli juuri ja juuri sulavaa. Olisin voinut syödä toisenkin, mutta ehdin jo tilata pääruuan.

Ensimmäisellä kerralla söin pääruokana mehevää possupataa. Toisella kerralla alkuruuaksi oli tšekkiläistä makkaraa ja pääruuaksi leivitetty possu.

Paistettu brie, punasipulilla ja chilillä

Jälkiruuat yllättivät maultaan. 
Unkarissa olen joskus pettynyt saadessani herkullisen näköisen kakun, joka ei sitten maistukaan juuri miltään. 
En tiedä onko Tšekeissä tällaisia mauttomia kakkuja, mutta tällä reissulla törmäilin vain ihanan pähkinäisiin, hunajalla tai karamellilla maustettuihin kakkuihin.

Ainoa minkä tšekkiläinen jälkiruokakokki voisi heittää Vlatvaan, on se iän ikuinen ”avaruuskerma”. Tuota purkkikerma hirvitystä oli tohotettu, joka ikisen kakun kylkeen, mielestäni aivan suotta. Se ei tuonut minkäänlaista lisäarvoa, ei annoksen makuun, eikä ulkonäköön.

Italialaisenravintolan espresso... ei lisättävää

  

Keskieurooppalainen ihanuus, mikä piristää kummasti koleaakin lomapäivää, on kuumaviini, katuterassilla, kaupungin kuhinaa viltin alta katsellessa.

Lomaan kuuluu, loputon määrä jäätelöä!

Yhtenä päivänä oli pakko vaihtaa mukavat ravintolantuolit, kiireiseen katukeittiöön.

Pari makkaraakin eksyi annokseen.

Olimme jo usean päivän ajan kulkeneet vartaassa kypsyvien possujen ohi. 

Niistä tuli niin ihana savukinkun tuoksu, että se sai veden herahtamaan kielelle, joka kerta, kun ohitimme ne.

Ei muuta kuin täyteen jonoon odottamaan, koska lihanleikkaaja sipaisee meidän palat possusta.

Arabiassa elettyjen parinvuoden jälkeen, kadulla syöty ihana tirisevän kuuma savukinkku, on vain niin syntisen hyvää.

Paikallisia Pretzeleitä.

Aivan hotellimme kulmantakana, oli ihana pikku ravintola, jossa usein söimme iltapalaa. 

Ravintola tarjosi maukkaita juustolautasia ja makkaralautasia viinin ja oluen kanssa.

Istuimme aina ulos laitetuissa pöydissä ja seurasimme vieressä menevän kadun ja kivenheitonpäässä, olevan torin iltavilinää. 

Idyllistä ja maukasta, voiko sitä muuta toivoa?

Koko kesä on mennyt nautiskellessa, niin ruuasta, kuin seurastakin. 

Tein itse paljon ruokaa ja söin myös toisten tekemiä herkkuja, kuten tästä postauksesta huomaa.

Keräsin ideoita ja haasteita omaan keittiööni.

Nyt lomalta palattuani oikein odotan omassa keittiössä vietettyjä tunteja.

Juustolautasen odottelua...

Tänään valmistuu halloum-salaatti ja viikonloppu on kakku suunnittelua täynnä!

Kakku kurssi edelleen antaa odottaa itseään, mutta kuka tässä kurssia kaipaa, kun intoa riittää ja vieraitakin on kohta tulossa. 

Lupasin tänä vuonna valmistaa ystävilleni enemmän ruokaa kotona, joten ei muuta kuin kebab-eläin jahtiin!