Kapteeninpojan kakku!

Juhlatarjoilut, takana voileipäkakku,
Bostonpulla ja vr:npaitakakku.

Menin tänään ilmoittautumaan kakkukurssin kolmannelle luokalle. Mutta sainkin kuulla, että kursin alkamista, oli siirretty osanottajapulan vuoksi.

En voi käsittää, että en yksinäni ole tarpeeksi päteväsyy kursin aloittamiseen, mutta taiteellisia neroja on ennenkin syrjitty.

Koska en voi tällä viikolla ilahduttaa blogissani uudella kakulla, niinpä päätin palata ajassa hetken taaksepäin. Ihanaan kesään.

Vr:n paita.

Viimekesänä veljenpoikani saavutti elämässään hienon etapin ja valmistui junan kapteeniksi. 

Ei, en seonnut sanoissani. Ei, hän ei ole, junankuljettaja vaan kapteeni. Meidän perheessä vähättely, ei ole koskaan ollut, arvossapidetty hyve.

Kapteenin asennetta on veljenpoika pullollaan ja koko suku oli ylpeä suuresta saavutuksesta. Kyllä Merikapteeni isänikin olisi ollut pojanpojastaan ylpeä.

No ylpeitä oltiin ja ihasteltiin ja huokailtiin helpotuksesta ja sitten päätettiin pystyttää valmistumisen kunniaksi oikein juhlat. Ja kuinkas muutenkaan, minä olin vastuussa ruokapuolesta. Suolaiseksi palaksi valittiin maksamakkaralla täytetty voileipäkakku ja makeaksi herkuksi teimme kakun, joka kuvasi vr:n työpaitaa.

Kakkutaiteilijan tuskallinen luomistyö.

Molemmat kakut onnistuivat oikein hyvin ja olin työhöni todella tyytyväinen, ennen kuin äitini porhalsi paikalle ja julisti kakun olevan aivan liian pieni ja näin ollen koko kestitys, oli hyvin kyseenalaisella pohjalla!

Kiristin hammastani ja karjuin hiukan!  

Kaivoin kuitenkin jämäkakunpohjat esille, jotka olivat jääneet yli paitakakusta. Yritin kasata niistä kakun, mutta työ oli haasteellinen, sillä jämäpohjien muodot olivat moninaiset.

Sain aikaan pyöreänkakun, jonka päällä oli puolikuun muotoinen pala.

Ruotsalainen kypärä.

Olen aika hyvä tarinoimaan, mutta nyt en millään keksinyt, miten olisin sitonut puolikuun junan kuljetukseen. Joten päätin, että kakusta oli tultava jotakin muuta, kuin kuu.

Pitkän työstämisen ja yksinään höpöttelyn jälkeen syntyi ”ruotsalainen kypärä”

Nyt kun veljenpojalla on ammatti, ei hänen tarvitse lähteä ruotsiin töitä etsimään. Tämä valmistuminen ikään kuin vapautti hänet, uhkaavalta ruotsittumiselta. Ja sen kunniaksi kukka-kakku ruotsinväreissä!

Veljenpoika kyllä yritti väittää, että ei hän ollut koskaan harkinnutkaan ruotsiin muuttoa! Mutta käskin hänen olla hiljaa ja kompata tai jäisi kakut syömättä.

Selitys hyväksyttiin, kakku oli hyvää ja kaikki sujui sutjakkaasti. Ainakin näin ruokaperspektiivistä katsottuna.

Possukakku

Veljenpoikani pojat, eivät valmistujaisiin päässeet, mutta tokikaan en voinut jättää näitä ihania sydämen murskaajia, ilman kesäistä kakkujuhlaa.

Yhtenä kesäiltapäivänä pojat saapuivat äitini luo syömään ja silloin valmistin heille jälkiruuaksi possukakun.

Nuorimmaisen reaktio kakkuun oli liikuttava. Pienen pojan silmät suurenivat hänen nähdessään vaaleanpunaisen possukakun, sitten suusta pääsi hilpeä naurahdus, jonka jälkeen pienet pyöreät sormet jo syyhysivät kohti kakkua.

Kakku syötiin naureskellen pienten sormien tahmaantuessa täytteestä.

Possukakku, juuri ennen sen tuhoa!

Siinä kesäisellä grillipatiolla istuessani ja samalla avustaessani pientä kummipoikaani kakun syönnissä, tajusin, että kakkuja on hauska tehdä, mutta vielä hauskempaa ja palkitsevampaa on tehdä kakku jollekin, ja sitten syödä se yhdessä.